Kaunis on sekavaa ja sekava kai kaunista.

Noh tota jepjep. Miten tää homma alotetaa alusta. Enkä ees tiä puhunko mä nyt tästä blogista. Täs on kulunu kuukausi melkosessa sumussa, päivät on vaan hurahtanu ohi. No mutta öö.. Ei helvetti, mitä mä teille jauhasin, kun en voi vuodattaa kaikkee päässä pyörivää tähän. Sanotaan nyt vaikka, että puolivälin kriisi iskee. Mitä on tullu tehtyä, mitä en oo kerinny tehä, mitä haluun tehä, mitä aion tehä ja mitä jätän jatkossa tekemättä.

HUOMHUOM tyypit, älkää ymmärtäkö lukemaanne väärin, mua ei tartte tulla hakeen täältä pois, kaikki hyvin! :)

Rehellisesti sanottuna kuppi on maistunu suht useen, mutta ei nyt kuitenkaan niin, että se olis ihan ite pääasia ollu. On vaan ollu vapaita, hyviä tyyppejä ja hauskoja iltoja ja suht turistivapaa tammikuu tunturissa.

Kävinhän mä tos alkukuusta etelänlomallaki. Oli aika mahtavaa nähä ihania ystäviä, hengailla perheen kans ja ajella Micralla. Ja näin veikkapojan ja sen avokin uuden vauvan, voi mikä pikkupallero tuo chihun rääpäle oli!
Eniveis, kuitenki parasta kaikista oli helliä ja halia mun rakkaita karvavauvoja, jotka viä muistiki meikän! Ku näin ne ekan kerran, otin molemmat syliin ja vaan itkin (niin saatto kyl käyä, ku näin pikkuveikan, tai äitin, tai isin, haha ).Toinen niistä on oppinu käymään valjaissa pihalla ja oli aika hauskaa viedä sitä, kun se oikeesti tykkäs tosta hommasta. Tommosta mun sitte täytyypi niitten kans alkaa touhuaa. Olin myös niin onnellinen, ku näin, et niillä on kaikki hyvin, mut miksei olis, äiti ja isäpuoli hoitaa niitä ku omiaan. Kiitsa niille siittä!<3
Loma meni myös kovin paljon kahvikuppien ja ruokalautasten äärellä, kun tuli vähä treffailtua tyyppejä. Mutta mikä on parempaa ku hyvä seura ja hyvä ruoka? Ei mikään sanon minä.

Mut arvatkaas mitä... meikä ootti, että pääsen kotiin, Leville. Miten pienessä ajassa tästä pikkumestasta on tullu mulle tärkeä. Huhhu. Kun näin ton auringon täällä ja sain itteni Kittilän lentokentälle, meinasin ruveta itkeen onnesta.

Tääl oli jees palata arkeen, töihin, omaan huoneeseen ja pakkasvarustukseen, mut mitä nyt kämppiksillä oli norovirus molemmilla (mä säästyin, kuinka se on ees mahollista) ja toinen kämppis ilmotti lähtevänsä helmikuun alusta pois täältä, takasi Manseen. Noh, huomenna se tosiaan lähtee ja tilalle tulee uus kämppis, jännä nähä si millanen tsiksi sieltä ilmaantuu, ennakkoon on vaikuttanu mukavalta! :)

Viimeseen kahteen viikkoon on kuulunu töitä, mahtavia tunturityyppejä, suuria tunteita ja jokseenki särkynyt sydän, mutta mitä näistä, kyä tää elämä taas tästä, kunha aikaa vähä kuluu.. Ehkä jonku verran on tullu juhlittua sen takia, että kaikki paska unohtuu, mutta enempi siittä on saanu vaan hullut pelkotilat aikaan darrapäiville ja vielä paskemman olon. Nyt kyä täytyy sanoa, että oon tyytyväine, että on töitä rauhottaan mun menoo. Mut jos jotain, niin on ollu mahtavia iltoja keilaamassa, keikoilla (Stam1na ja Eläkeläiset, morjestaaaa) ja muutenvaan hyvissä bileissä, kuten Beach Partyissa, joissa on ollu kyl meijän firma edustettuna melko loistavasti!

 

Oon myös päässy vihdosta viimein rinteeseen ja huhhu, koska uusiks, tahtoo jo! Oli ihan mahtavaa, vaikka jalkoihin sattu ihan perkeleesti ja en tienny enää loppuviimein miten päin sitä olis. Noh, ens viikolla ku on vapaata, meikä lähtee laskemaan, jeejee. :)

Öh, mitä viä, noh laitetaan tähän näitä arkiräpsyjä, joita on tullu otettua töissä, työmatkoilla, pitkin ja poikin. Ei mitää, tääl o kaikki hyvi ja tästä on etenki hyvä jatkaa. Ja kirjotella useemmin. Hehe.

 Heippa ja palataan pian, mä toivon!! :)

Mitäs sulle? Miten menee?

Kysymys, jonka kuulee monta kertaa päivässä. Naamakirjassakin sitä kysytään jo tilapäivityksen yhteydessä. Laittaa harkitteen kaks kertaa, mitä siihen kirjottaa. Meinaan siis, morjens, mitä mä nyt tohon vastaan, ku painan duunia, istun kämpillä ja nukun. Ei mulla yksinkertasesti oo hirveen ollu tota elämää viime aikoina. Eilen kävin kaupassaki sitte joulun! Ohho. Kun ei vaan jaksa/kerkiä kylän suuntaan.
Mut, jos just nyt joku esittäs mulle tuon kysymyksen, niin vastaus tulis. Ja se on, että meikä on onnellinen.

Pienet asiat saa täällä onnelliseks, kuten oon aiemminki todennu, hymy tai viesti oikeelta ihmiseltä, ihana kämppis ja sen kans hölmöily, pikakännit töitten jälkeen, kylällä pyöriminen ja yleisen pahennuksen aiheuttaminen paikallisissa juottoravintoloissa ja yleinen pöljäily, kaupassakäyminen, pitkä suihku ja pitkät unet, sauna ja saunakalja, leffailta kämppiksen kanssa jne. Näitä on sisältyny mun viimeseen viikkoon. Ja nyt mä oon onnellinen. Näkisitte just ny tän hymyn mun naamalla. Kuuntelen lempparimusiikkia ja selailen kuvia, mitä on tullu napsittua ja fiilistelen. Paska laatu niissä on, koska puhelin, joten en viittitte niitä tänne jakaa, ihan vaan koska ei niistä saa mitään selvää! Mutta arvatkaas, meikä lähtee kuvaileen parin päivän päästä ja si olen vielä onnellisempi :)

Ja, juttu, joka saa hymyn korviin, TAMPERE TJ 3, keskiviikkona meikä pakkaa kamppeet ja suuntaa etelänlomalle, mun ihanien parhaiden ystävien ja ihanimman perheen tykö. Se, jos mikä on parasta. Täytyy käydä palauttaa niille mieleen, ettei meikää ehkä kannataka kovin ikävöidä. ;) Ja muistuttaa itellekki, miten rakkaita ihmisiä ne on. Varotuksen sanana, kyllä mä si höpötän vaan Levistä, koska just ny tää on mun elämää! Tahdon silti kuulla kuumimmat juorut ja kaiken, mitä Tampere ja Nokia on kokenu viimesen parin kuukauden aikana.

Mutta tässä nyt viä pari räpsyä eilisen illan meiningistä, kun suunnattiin extempore-pikakännien jälkeen vielä kylälle viihtymään. Olipahan taasen hauska ilta ja ihanaa, että pääs tuulettuun! Jei :)

Palaillaan taas!!