En väitä yhtään, ettenkö olis jo korviani myöten valmis luopuun tästä eturepusta. Aivan varmasti tulee hetkiä, jolloin tätä tulee ikävä ja aivan varmasti tuntuu oudolta, kun en ole 24/7 tietoinen jonkun muun liikehdinnästä sisälläni. Odottavan aika vaan on aivan pirun pitkä, ja viime päivät tuskaisen PIIIIITKIÄ. Ja joka kerta jonkun kommentoidessa, että eihän se ole vielä edes laskeutunut, masennun aina hetken verran, ettei se tule vielä pariin viikkoon, niin voin sanoa, että tuskastuttaa!!
Olen päässyt vähällä kilojen, turvotusten, raskausarpien ja hellepäivien kanssa, eikä vatsakaan ole valtava, mutta huomaan päivittäin kaipaavani näitä hieman pinnallisiakin asioita. Olen myös vallan tietoinen, että nämä eivät toteudu ihan heti sairaalaasta kotiuduttua, mutta mitä nopeammin tulee vauva, sitä lähempänä nämä kymmenen päivittäin päässäni pyörivää asiaa ovat.
1. Lenkki, uinti tai salireeni. Voi terve mitä mie antaisinkaan nyt kivuttomasti hölkätyistä parista kilometristä! Tai uimisesta, ilman, että tunnen keskivartalon upottavan vaikutuksen.
2. Omat vaatteet. En ole mikään laittautuja, mutta oma tyyli on oma tyyli. Kaipaan tyköistuvia farkkuja, flanuja, joilla en vain yritä verhota vatsaa, neuleita, hippihuppareita ja mitä lie, ilman tätä pömppöä!
3. Shoppailu. En kovin suurissa määrin, mutta haluaisin hankkia nimijuhlaan mekon ja ehkä syksyn piristykseksi jotain uutta kivaa. Mutta hankala ostaa etukäteen, kun ei tiedä, minkä kokoiseksi tästä jää.
4.!!!!!Vatsallaan nukkuminen!!!!!!! Ei lisättävää.
5. Levollinen uni. Ja tähän kun yksikin mamma tulee kertomaan, että sittenhän niitä öitä vasta valvotaan, niin kyllä, olen hyvin tietoinen tästä. Minulle riittääkin aivan hyvin levollinen uni, niin kauan kuin vauva kerrallaan sen suo, tunti tai enemmän, kun nyt tuntuu, että jatkuvasti yöuni on pinnallista, tuskaista ja jatkuvaa pissahätää. Ja sitten ollaan väsyneitä päivät.
6. Sangriakannu muutaman ystävän kanssa jaettuna. Vielä on kesää jäljellä.
7. Nauhalliset kengät. Kesäksi pakkasin mukaan vain ne, joihin jalka sujahtaa tai ainakin melkein sujahtaa. Taputan itseäni selkään, en olis tehnyt yhtään mitään Converseilla tai muilla nauhallisilla töppösilläni.
8. Vaikka tämä ei olekaan ollut ihan mahdoton työ ja tuska, niin säärikarvojen vaivaton ajelu. #firstworldsproblems
9. Meän koti. Niin kiitollinen, kun mie olenkin kesäkodista äidin helmoissa, ystävien läheisyydestä ja kaikesta, mitä etelän kesä on mulle tarjonnut, niin mitä lähempänä kotiinpaluu on, sitä malttamattomammaksi minä tulen. Oma sänky, meijän kisut, pesänrakennus, luonto, tunturit, RUSKA, koti ❤
10. Viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä, SEKSI. Kyllä, tässä vaiheessa, kun todistetusti sitä on tullut harrastettua, eikä kukaan perheestä tai sukulaisista voi enää järkyttyä, kun pikku-Milja sanookin jotain tällaista ääneen, niin en malta odottaa, että masu ei ole enää tiellä, tai ylipäänsä, että tekee mieli. Pää kyllä huutelee ajatuksia, mutta into lopahtaa samantien, kun tajuaa, etten yksinkertaisesti vaan jaksa. Ukossa ei kyllä olis mitään vikaa. ;)
Veikkaan listanneeni monen muunkin äidin melko perustoiveet ja tiedän, että moni kaipaa monia ylläolevista asioista vielä kovemmin tai jotain ihan muuta. Mulle raskauden hankalin osuus on ollut oman kropan hallinta, eikä sen faktan hyväksyminen, ettei tämä ole minun hallittavissa, ole viime metreilläkään onnistunut. Kaipuu ajatukset tyhjentävään hikilenkkiin on suurempi kuin olisin koskaan kuvitellut. Olen myös lukenut niin paljon siitä, että äidit unohtavat pitää itsestään huolta, etten minä halua unohtaa. Lapselleni paras äiti on onnellinen äiti, ja Juusolle paras kumppani on onnellinen minä ja siihen nämä pienet asiat, pienet omat hetket, hetkittäinen vapaus, auttavat suunnattoman paljon.
Mutta kaikkein eniten, minä odotan sinua, ja aikaa kanssasi, tyyppi.❤
