They might call me happy?

Minä hymyilen, mun elämä hymyilee ja joku vois kutsua mua onnelliseksi ihmiseksi. Ja mä olen sellainen, musta on tullut sellainen tässä viimesen puolen vuoden aikana. Kun mä alottelin kirjotteleen tätä blogia mulla oli edessä työttömyys/kovaa työnhakua, yksin asuminen ja oleminen ja rahatilanne, jota voisi kutsua lyhyesti peeaaksi. Mutta asiat on kääntyny ihan toisenlaisiks. Ja nykyään mulla on (oman määritelmäni mukaan) hyvä elämä.

Ekaks ne työt, no mulla on töitä, vähän liiaksikin välillä, mutta on. Ja tykkään ihan suuresti käydä niissä työpaikoissa. Mukavia työkavereita, sopivasti haasteitakin, mutta helppoa hommaa, jossa tuntuu, että pärjää ja kehittyy koko ajan. Töihin lähtiessä mulla on yleensä hyvä fiilis, tai ainakin töiden jälkeen. Aina löytyy päiviä, kun kaikki vituttaa, mutta ei kukaan hymyilekkään 24/7. Ja jos joku sellainen ihminen löytyy, voisiko ilmottautua?

Töistä johtuen mun rahatilanne on melkolailla hyvä ja musta on okei maksaa sitä vuokraa, jota maksan, vaikka alkuun tuntukin hirmu suurelta ja pelotti vähä mites tästä selvitään, mutta selvitty on, kohta puoli vuotta! Vaatiihan tää edelleen laskemista ja miettimistä, että ei täällä nyt ihan hirveen leveesti elellä, mutta elellään silti, se on pääasia! :)

Ja on huippua, että pystyn asusteleen tässä asunnossa, koska rakastan mun kämppää. Tosin päässä onkin jo pieni haavekuva jostain muusta, mutta kaikki aikanaan ;) Mutta mä viihdyn mun kodissa, enkä tällä hetkellä muuttais radikaalisti mitään. Mun koti näyttää multa ja tänne on kiva pyytää kyläileen ihmisiä. Ja pääasia on, että mä viihdyn täällä ja tunnen tän paikan kodiksi. Mulla ei ole muuta kotia, paitsi kotikoti porukoiden luona, mutta ei se tunnu kodilta, vaan rakkaalta paikalta, jossa on ihana käydä. 
Ja Tonin luona mä viihdyn ja tässä just eilen kuulin sen suusta, kuinka sen koti on mun kakkoskoti. Ollaan nytkin hengailtu kissojen kanssa täällä perjantaista asti ja mä viihdyn. Kaipaan vaan vähän omia tavaroita ympärille, mutta kyllä tää kodista menee :) Nyt me hengaillaan täällä torstaihin asti, ihan käytännöllisistäkin syistä. 

Ainut asia, mikä ei mua tee niin onnelliseks on se, että kovin vähäisesti on kerinnyt kavereita näkemään. Esteitä on tullut niin aikataulujen, kipeenäolemisten taikka muiden peruutusten (puolin jos toisin) muodossa. Mulla vaan on ikävä mun tyttökavereita ja höpöttelyä. Mutta onneks pikaset viestittelyt välillä muistuttaa, että ollaan olemassa ja edelleen ystäviä. Ystävät on parhautta! :)

Nyt parhautta on istua kahvimuki kädessä ja suklaaleivos nenän edessä ja nauttia hieman kiireettömästä aamusta ja kipeekään en enää ole. Viikonloppu oli sellanen rentoiluviikonloppu, että tuli lähinnä hölläiltyä ja syötyä. Kamalia kalorimääriä. Hyi. Mutta ne autto mua paraneen niiden miljoonan katsotun leffan/tv-ohjelman ohella. Musta oli myös ihanaa, että mun pallerot oli täällä meijän kans, eihän me muuten oltais voitukaan vaan olla. Paras viikonloppu pitkiin aikoihin ja tässä ne olennaiset. See ya later.

Treasure hunting.

Viime sunnuntaina tuli pyörähdettyä Radiokirppiksellä äitin kanssa. Kaikkee mä oisin taas löytäny, mutta tyydyin ostamaan vaan laukun. Mutta se ei ehkä ollutkaan ihan mikä tahansa laukku. Se saattaa olla aito vintage-Burberry. Pöytä, josta laukku löytyi oli muutenkin täynnä kaikkea vintagevaatetta ja ihania laadukkaita lasitavaroita. Normaalisti en kiinnitä Burberry-kuosiseen laukkuun mitään huomiota, sillä kun niitä on muutama läjä pöydässä, voi huoletta kävellä kivojen kopioiden ohi. Mutta tässä pöydässä laukkuja olikin ihan vain yksi. Katselin laukkua kädessäni, ihmettelin sen metalliketjun painoa ja laadukasta nahkaa. Pyöriteltiin laukkua äidin kanssa ja lopulta nappasin sen matkaani. 

Käytetty laukkua on, mutta se on silti kunnossa ja erittäin hyvässäkin sellaisessa. Kuvio on Burberryn Haymarket ja laatat, jotka laukusta löytyvät kertovat laadusta, metalliset ja tarkat, sekä oikean näköinen logo sekä Burberrys of London-teksti oikealla fontilla, lisäksi nahkaan on painettu Made In Italy. Googlettelin laukkuani sitten muutaman illan ja monet seikat puoltavat sen olevan aito Burberry. S-kirjain Burberryn nimestä on pudotettu pois 1990-luvun loppupuolella, joten silläkään perusteella laukku ei olisi feikki. Ja aivan sama, kaunis pikkulaukku se on ja jos se on kopio, niin laadukas ja kovasti sen eteen on nähty vaivaa. Tosin, jos laukku on feikki, niin yli 30e hinta on liikaa, mutta laadukkaan nahkalaukun olen kotiuttanut, joten ei kai sen sitten niin väliä. Noh, tämän asian kanssa tuskailen, jos tuskailen, oikeastaan merkillä ei niin mulle ole väliä, mutta olisihan se nyt ihan jees, jos niinkin arvokkaan vintage-laukun olen kotiuttanut!!

Jos siellä jossain on joku enemmän asiasta tietävä ja voisi valaista mua, jos tietää, miten aidot tunnistetaan. 

No, sitten taas tänään lääkärikäynnillä pyörähdin Bonuskirppiksellä Tammelassa, jos vaikka löytyisi piristystä kipeelle minulle. Niin ja meillä on S-ryhmässä tulossa vuosijuhla, jonka teema on Oscar-gaala/Hollywood Glamour. Ja voin jo kertoa, että meikäläisen garderoobista ei siihen tyyliin löydy sitten yksilön yksilöä. Joten mikäs sen parempaa, kun etsiä halvalla jotain mekkoloisia ja asusteita, sillä tuskimpa käytän niitä kovin usein näiden pirskeiden jälkeen. Ja..

mähän ostin sitten pari H&M-mekkoa (hinnalla pilattuja, jopa 5e ja 6e), joita tuskin olisin koskaan normaalihintaisena ostanut, saati edes miettinyt niiden ostoa. Enpä sitten kirpparilla jaksanut kokeilla mekkoja ja kotimatkan sitten pähkäilin, että menikö rahat hukkaan. EIPÄ MENNY! Punainen ihanuus istui täydellisesti ja on juuri sopivan mallinen/pituinen/värinen. Mekko kuin tehty mulle! Ostin siis vahingossa jopa semmoisen luottomekoksi kutsuttavan yksilön koristamaan vaatekomeroani. Kuinka ihana ja simppeli se onkaan, mutta silti jollain tapaa erikoinen.

Ostin myös 2e maksaneen mustan, pienin niitein koristellun vyön, sopii sekä tämän mekon kanssa että jo vaatekaapistani löytyvien mekkojen ja jakkujen kanssa. Ja olenkin etsiskellyt vastaavanlaista jonkun aikaa. 

Niin ja sitten tämä kaveri, joka varmaan päätyy päälleni vuosijuhlaan. Hieman metallinen vaaleanpunainen (voi kyllä, mielestäni vaaleanpunainen ehkä vähän pronssinen) sävy ei heti ekana tulisi mieleen kun mua katselee, mutta aattelinkin, että nyt on pakko olla jotain einiinmua-tyylistä. Mekon hieman fiftarihenkinen malli ihastutti mut ja kiva koristenauha vyötäröllä oli piste iin päälle. Samasta pöydästä nappasin matkaani asun värisen pikkulaukun, saas nähdä käytänkö koskaan vai vuosijuhlassa, mutta johan se makso 2e, niin eipä tarttenut kauaa miettiä. Alemmassa kuvassa mekko ja laukku lähes oikeissa väreissään.

Onnistuineita aarteita vaatekaappiin taas. Jokohan sitä nyt oikeasti ottais itseään niskasta kiinni ja keräisi kasan, jonka sitten itse saisi vietyä kirppikselle. OIKEASTI!

Grr, I'm a tigerrrr!

Päälle pääsi eilen (taikka toissapäivänä, en oo varma :D) siis neule (GinaTricot, mutta kirppikseltä) ja tiikeripaita, jonka tossa jonku aikaa sitten nappasin Carlingsista matkaan mukaan, kun ei ollu hinnalla pilattu. En vaan ollu löytäny aiemmin sopivia kavereita sen kanssa, mutta kivalta noi näytti, ja niillä mentiin. Tykkäsin suuresti, löysää ja rentoa ja hyvännäköstä!

Perjantaiaamusta asti saanu viilettää pitkin ja poikin tässä, mutta nyt taas onnellisesti murun viekussa, Putousta katsellen. Mutta pariin päivään on mahtunu töitä, vähän voileipäkakkujen väsäämistä, auton hajoomista ja maailman parhaan pikkuveikan synttäreitä. Mun murunen on jo 12-vuotias, herranjumala! :)

Mun veikat on parhautta!!<3

Ja nyt Makuuniin ettiin illan viihdykkeet. Ja hakeen myös vähän leffaevästä, vaikka eiköhän noi kuvissa näkyvät herkut oo jo täyttäny meikän kalorikiintiöt! No, mutta kuka niitä laskee!

Wake up, grab a brush and put a little make up!

Meikkijuttuja. Alkaa ihan hiiren verran ärsyttään välillä, kun lueskelee blogeja ja siellä on meikkipostausta ja esittelyjä luottotuotteista ja kylppärin kaapin sisällöstä jne. Meikki/kauneusblogit on niitä varten. Vai onko..? Sitten taas toisaalta musta on ihan hauskaa lukea, kuinka joku "tavis" (ei siis kukaan kosmetiikka-alan ammattilainen tms) meikkaa ja niin päin pois, kun itse olen todella laiska meikkailija. Perusmeikki, ripsarit, eyelinerit ja pohja, that's me. 

Vaan kuinka kummassa oonkin viime aikoina jaksanu hiukka enempi panostaa? Syy löytyynee luomiväripaletista, jonka klikkailin tossa jokunen aikaa si H&M.comista. Ja nyt meikkis on uskaltautunut kokeileen värejäkin, kuten pinkkiä ja sinistä. Mitä ihmettä ja kummaa, mä vaan kysyn. Minä ja pinkki/sininen luomiväri, yhtälö, jonka olen aina luullut olleen toteutumattomissa. Mutta kuinkas sitten kävikään..

Me as a spring.

Mun on pitänyt vaalennella tukkaani tässä, mutta se vähän jäi. Hetki sitten lätkittiin pidennyksilllä vaaleita raitoja päähän, mutta itse vaalennuksia ei olla päästy tekeen Pilvin kanssa nyt sitten yhtään. Eli ennen kun nyt sitten saan sen mun unelmatukan päähäni, tulee tässä SUURIA muutoksia. Meitsi lupautu Pilville urhiks/malliks opinnäytetyöhön ja musta on tulossa kevät. Mun tukan saa myös leikata lyhyeks ja värjätä vaikka minkä väriseks, joten jos sillä saan autettua tyttöö opinnäytetyössä ja jos vaikka opinnäytetyön laatu paranis (jo todella hyvästä viielä paremmaks) ja meikä saa saa siinä suuren muutoksen ja uuden tyylin, niin mikä jottei!! Tässä sitten niitä inspiraatiokuvia, joita oon tuijotellu ikuisuuden jo. Lauantaina suunnitellaan ja pian jo toteutetaan!!! Jeijei!

Jännittää ja oon ihan into piukeena, että joko tehdään!!

Back to square one.

Mulla on kaapissa lähemmäs kymmenen ruutupaitaa eri väreissä (kuvasta puuttuu muutama). Ne ovat suurimmaks osaks kertyneet sinne viimeisen pari kuukauden aikana, kaksi mulla on ollut ikuisuuden. Mutta hmmm, mitä siis on tapahtumassa..? 

Tapahtumassa on se, että meikä on vihdosta viimein alkanu löytään sitä punasta lankaa tohon tyyliin ja tyylittömyyteen! WUHUU, pienet bileet!

Ärrinmurrin.

Suusta ei tahtois tulla yhtään painokelvollista sanaa ja kaikki ärsyttää. Niin sanotusti vituttaa kun pientä oravaa, jonka käpy on jäässä. Kun ei suju niin ei suju eikä nappaa yhtään!! Töitätöitätöitä ja töitä ja motivaatio kaikkeen muuhun ihan nollissa. Rahatilanne ei ainakaan ilostuta ja tuleva kolme viikkoo on vissiin aikataulutettu ihan minuutilleen. MURRRRR että ketuttaa. Joskus on näitä päiviä..

Mua ei piristänyt edes nelly.comista saapunut ihanuusmekko, jonka pääsen laittamaan kesällä eräisiin HYVIN erityisiin juhliin. Mutta niistä myöhemmin (ja kuvaa mekosta), kun niistä saa puhua. Mutta mekko oli kaunis. Ja kai se minulle sopikin, mutta tänään ei napostele katsoa peiliin.

Suklaata nassuun ja peitto korviin, murunkin saan viekkuun, ehkä tää tästä helpottuu. Moi.

Pyöreän pöydän ritarit.

Kun tänään on liputettu kansallisrunoilijaamme (joidenkin lähteiden mukaan myöskin kansalliskirjailijaa), on ehkä aiheellista naputella itsekin sana, jos toinenkin. Tässä vaalivalvojaisia seuraillessa on ihan kiva kertailla kulunutta IHANAA vapaasunnuntaita. Ja kuunnella/katsella kun tuo ihana mies tiskaa, luksusta tämä, sanon minä. Niin ja ihanuutta ja kirjoitusintoa lisäämässä "uusi" vintiltä löytynyt iiiihana pyöreä keittiönpöytä, jonka ääreen saan nyt läppärini kanssa istahtaa. Tästä näkee myös telkkarin sopivasti, ilman, että tarttee olla niska kenossa ja vinossa, välttyy siis monilta hartiasäryiltäkin. Mainiota, etten sanoisi!!

 Viime viikko on tullut painettua taas duuniaduuniaduunia ja tänään on saanut hengähtää, ennen huomenna alkavaa kahdeksan työpäivän putkea. Nooo, seuraava vapaa onkin ystävänpäivä, joten eiköhän sitä odotellessa työtkin suju leppoisasti. Kunhan vain asennoituu näin.. Meinasin enste vähän kiukustua tähän uuteen työvuorolistaan ja tulevaan kolmeen viikkoon, koska aikaa tehdä kaikkea tärkeää ja olennaista on hyvin vähän. Mutta kai sekin on vaan järjestelykysymys, kuten toi mies yritti mulle selittää. Saisimpa edes palasen siittä ajattelutavasta, ettei kaikesta pidä ressata niin kovasti. Voi kun se oliskin niin helppoa, meikä saa hirveet ahdistukset, kun ajattelenkin, että kaikki ajankäyttö pitää aikataulutella niin, että oikeasti kerkiää myös hengähtää, eikä vapaat hurahda kaikenlaiseen turhaan, kuten asioilla juoksemiseen taikka siivoamiseen, HYI mitä turhakkeita!! ;D

Mutta hei, siellä on nyt ollut se IHANA TALVI, josta jaksan innostua kovasti. Koko viikon olen hinkunut ulkoilemaan ja nauttimaan vallitsevasta talven ihmemaasta ja auringosta ja pakkasesta!! Kysehän on vaan varustautumisesta, mutta myönnetään, jos fiksulta ja kivalta tahtoo näyttää, niin kyllähän tuolla kylmä suattaapi tulla! Mutta mitäs pienistä, onneks omat ulkoilut on lähinnä ollut tota työmatkaa, joten sillepä ei kovin tarvitse fiinisti pukeutua. Haha. MUTTA, tänään meitsi pääs kunnolla sinne ulkoileen. Käytiin tuola Kaupin huudeilla käppäilemässä ja kuvailemassa, oli niiin ihanaa, eikä tullut oikeestaan yhtää kylmä, koska olin osannu pukeutua!! Wuhuu!

Muutenki ollut eilinen ja tää päivä ihan mahtavia, eilen oli rento ilta himassa, hyvää ruokaa ja jälkkäriks lättyjä! Myös muutama rentouttava vinkkulasillinen ja avot, mitäs muuta tarttee. Tänään taas sitten pääsin kyläilee äitillä ja näin veikkapoikaakin.<3 Ja pääsin saunoon!! Aaa, ihanuutta!
Mutta nyt nukkuun, että jaksaa mennä seiskaan töihin, vuoroon, jota ei oo tullukka koskaan tehtyä, saa nähä kuinka ...tun huipusti menöö!!