perjantai 17. helmikuuta 2012

Treasure hunting.

Viime sunnuntaina tuli pyörähdettyä Radiokirppiksellä äitin kanssa. Kaikkee mä oisin taas löytäny, mutta tyydyin ostamaan vaan laukun. Mutta se ei ehkä ollutkaan ihan mikä tahansa laukku. Se saattaa olla aito vintage-Burberry. Pöytä, josta laukku löytyi oli muutenkin täynnä kaikkea vintagevaatetta ja ihania laadukkaita lasitavaroita. Normaalisti en kiinnitä Burberry-kuosiseen laukkuun mitään huomiota, sillä kun niitä on muutama läjä pöydässä, voi huoletta kävellä kivojen kopioiden ohi. Mutta tässä pöydässä laukkuja olikin ihan vain yksi. Katselin laukkua kädessäni, ihmettelin sen metalliketjun painoa ja laadukasta nahkaa. Pyöriteltiin laukkua äidin kanssa ja lopulta nappasin sen matkaani. 
Käytetty laukkua on, mutta se on silti kunnossa ja erittäin hyvässäkin sellaisessa. Kuvio on Burberryn Haymarket ja laatat, jotka laukusta löytyvät kertovat laadusta, metalliset ja tarkat, sekä oikean näköinen logo sekä Burberrys of London-teksti oikealla fontilla, lisäksi nahkaan on painettu Made In Italy. Googlettelin laukkuani sitten muutaman illan ja monet seikat puoltavat sen olevan aito Burberry. S-kirjain Burberryn nimestä on pudotettu pois 1990-luvun loppupuolella, joten silläkään perusteella laukku ei olisi feikki. Ja aivan sama, kaunis pikkulaukku se on ja jos se on kopio, niin laadukas ja kovasti sen eteen on nähty vaivaa. Tosin, jos laukku on feikki, niin yli 30e hinta on liikaa, mutta laadukkaan nahkalaukun olen kotiuttanut, joten ei kai sen sitten niin väliä. Noh, tämän asian kanssa tuskailen, jos tuskailen, oikeastaan merkillä ei niin mulle ole väliä, mutta olisihan se nyt ihan jees, jos niinkin arvokkaan vintage-laukun olen kotiuttanut!!
Jos siellä jossain on joku enemmän asiasta tietävä ja voisi valaista mua, jos tietää, miten aidot tunnistetaan. 








No, sitten taas tänään lääkärikäynnillä pyörähdin Bonuskirppiksellä Tammelassa, jos vaikka löytyisi piristystä kipeelle minulle. Niin ja meillä on S-ryhmässä tulossa vuosijuhla, jonka teema on Oscar-gaala/Hollywood Glamour. Ja voin jo kertoa, että meikäläisen garderoobista ei siihen tyyliin löydy sitten yksilön yksilöä. Joten mikäs sen parempaa, kun etsiä halvalla jotain mekkoloisia ja asusteita, sillä tuskimpa käytän niitä kovin usein näiden pirskeiden jälkeen. Ja..
mähän ostin sitten pari H&M-mekkoa (hinnalla pilattuja, jopa 5e ja 6e), joita tuskin olisin koskaan normaalihintaisena ostanut, saati edes miettinyt niiden ostoa. Enpä sitten kirpparilla jaksanut kokeilla mekkoja ja kotimatkan sitten pähkäilin, että menikö rahat hukkaan. EIPÄ MENNY! Punainen ihanuus istui täydellisesti ja on juuri sopivan mallinen/pituinen/värinen. Mekko kuin tehty mulle! Ostin siis vahingossa jopa semmoisen luottomekoksi kutsuttavan yksilön koristamaan vaatekomeroani. Kuinka ihana ja simppeli se onkaan, mutta silti jollain tapaa erikoinen.
Ostin myös 2e maksaneen mustan, pienin niitein koristellun vyön, sopii sekä tämän mekon kanssa että jo vaatekaapistani löytyvien mekkojen ja jakkujen kanssa. Ja olenkin etsiskellyt vastaavanlaista jonkun aikaa. 


Niin ja sitten tämä kaveri, joka varmaan päätyy päälleni vuosijuhlaan. Hieman metallinen vaaleanpunainen (voi kyllä, mielestäni vaaleanpunainen ehkä vähän pronssinen) sävy ei heti ekana tulisi mieleen kun mua katselee, mutta aattelinkin, että nyt on pakko olla jotain einiinmua-tyylistä. Mekon hieman fiftarihenkinen malli ihastutti mut ja kiva koristenauha vyötäröllä oli piste iin päälle. Samasta pöydästä nappasin matkaani asun värisen pikkulaukun, saas nähdä käytänkö koskaan vai vuosijuhlassa, mutta johan se makso 2e, niin eipä tarttenut kauaa miettiä. Alemmassa kuvassa mekko ja laukku lähes oikeissa väreissään.



Onnistuineita aarteita vaatekaappiin taas. Jokohan sitä nyt oikeasti ottais itseään niskasta kiinni ja keräisi kasan, jonka sitten itse saisi vietyä kirppikselle. OIKEASTI!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti