torstai 22. maaliskuuta 2012

Sylissäsi uskallan tunnustaa...

..ettei minustakaan oo yksin tätä maailmaa kohtaamaan.

Möksöfiilis. Pienet asiat ärsyttää ja kasaantuu megalomaaniseks mustaks pilveks tohon pään päälle. Ihmekkään kun tuntuu, että kämpässä on pimeetä. Mur. Haluis aatella kaikkee kivaa ja piristää itteensä, mutta kun ei jaksa eikä pysty eikä kykene.. Spotify pyörittää Stellaa ja muuta vastaavaa, jota kuuntelen näissä tunnoissani. Pakko on vaan avautua tänne, kun ei muutakaan keksi. Ja sormet syyhyää näppiksellä koko ajan. Toisaalta teki mieli alottaa yhtä paljon paljon kivempaa postausta, jotain todella ällösöpöä, mutta ei näissä fiilingeissä. Vai joo, vai ei, vai mitä, en minä tiedä!!

Ehkäpä pari kuvaa eiliseltä. Oli hyvä fiilis. Missä se on nyt?






Ja ei, en tahdo kertoa hanskoitani :DD Hyvät kamerahanskat, sanon vaan :D

Ja nyt äkkilähtö Helsinkiin ja hakeen lentokentältä muutama ihana ihminen, wuhuuu! Ja sitten äipälle yökylään. Kiukku ja kaikki katos ny!

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Laundry day and quality time.

Mä oon niiiin ryhdistäytyny! Musta on tullut aamuherääjä ja tuntuu, että ihan oikeesti saa aikaankin jotain! Taino siis, aamut on aina vähän hankalia, mutta fiilis paranee päivän myötä, kun puuhailee ja katsoo kelloa tajuten, että vielä monta tuntia nukkumaanmenoaikaan. Se on kivaa se.

Tänäänkin meikä taisteli itsensä ylös ja kyllä kiukutti. Mutta aamu suju pyykkien ja siivoilun merkeissä ja yhden aikaan suuntasin Jennan kanssa kahvitteleen. Aurinko paisto ja sai heittää päälle kevättakin, joten fiilis oli aikas hyvä!



 Mietittiin, että paikan täytyy olla semmonen, mihin ihana aurinko paistaa ja päädyttiin Wayne's Coffeehen. Juotiin hasselpähkinälatet siellä ja sanon vaan, että oli pikkusen paljon parempaa, kun se hieman kitkerän makunen, hieman lämmin laten kaukainen sukulainen, jota olen luullut hyväksi. No on sekin hyvää, mutta nyt tiedän jostain PALJON paremmasta. Ah nam, kahvi ja kahvijuomat.<3

Niiden kupposten äärellä höpöteltiin tunnin verran, kunnes Jenna meni mainitteen sanat "Sokoksen salaatti". Nälkähän siinä iski ja eihän sitä nyt kurnivalla mahalla saa olla liikenteessä. Kana-ceasarsalaatti aura-kermaviilikastikkeella. Mä rakastuin. Vaikkakin salaattiin lykättiin hirmumäärä kastiketta, niin ai että miten tajuttoman hyvää se oli. Vai johtukohan se siitä? Hmm. Nojaa, ei sen väliä, tykkäsin.
Ja näin voin myös tunnustaa, että kävin ekaa kertaa sekä Wayne'sissä että Sokoksen Herkussa. Mutta näitten kokemusten perusteella en todellakaan viimeistä.


Samalla reissulla tuli kävästyä alarannassa Laukontorilla fiilisteleen ilmaa ja laivoja. Voi kuinka mun on ikävä laivoja ja saarta, kesää niiden parissa. Oi tule kesä, tule!
Pyörähdetiin myös Bonuskirppiksellä, mutta voi sitä ihmistungosta. Njäh, en pitäny ja lähdettiinkin melko nopsaa pois.




Nyt istun kotisohvalla ja mietin, että kattosinko pari jaksoo Täykkäreitä, kun kerran on noin monta tuntia kellossa jäljellä, jeejee, niin mä teen adjöö, morjesta ja tsau!

Ja hei kuunnelkaa tätä naista ja musiikkia. Hitto miten hyvää on musiikki parhaimmillaan!


Ps. Tulossa kattava kertomus pääni muodonmuutoksesta, kunhan se on saatettu loppuun, mutta tässä nykystä tilannetta:

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Picture it!















 Siinähän se, postaustauko kuvina. Johan äkkiä hujahti melkein kuukausi.