And I made it through the day :)

Noniin, alkas tää "joulu" oleen taputeltu. Töitä tehtiin muutaman tunnin verran, facebookkailtu on aika ahkerasti ja kotiin on soiteltu. Saunan lämmitin, kun kotiin pääsi, tein antaumuksella ruokaa ja kuuntelin joululauluja, saivat kyllä jotkut niistä aivan uuden merkityksen. Avasin ainokaisen pakettini ja olin onnellinen. Telkkarista katselin perinteiset elokuvat, Joulupukki ja Noitarumpu sekä Joulutarina, ja sitten kaikkea muuta höpöä. Syönyt oon itteni ähkyyn ja nyt mulla on ihan hyvä olo. Välillä kävin ahdistuksen puolella, mutta pari juttelua ja puhelua rakkaiden kans on auttanu läpi tästä, mutta en kyllä enää ikinä tahdo viettää joulua yksin. Ehkä oli vähän säälittävä olo, täytyy myöntää.. Olkaa siis onnellisia kaikista rakkaistanne, mä ainakin olen, vaikka ne on tuolla kaukana. Isin sanoin: "Sydämessä kuitenkin aina, ihan missä olitkaan.."

Noh, tältä mun jouluni näyttäs kuvina..

Ens joulua odotellessa sitten. Nyt ihana kämppis on kotiutunut ja mun "oma rauha" taaksejäänyttä elämää. Ah, ihana arki palaa! :) Ja enää kaks viikkoa Tampereen reissuun, jee, koti ja rakkaat, jo niitä on ikävä. Ihania välipäiviä, joululomia ja mitä ikänä vietättekään, teille kaikille. ♡

Erilainen joulu.

"Paskaa joulua. Ei mua kiinnosta vaikka te saatte olla perheittenne kanssa taikka muuta. Mulla vituttaa, koska olen yksin tässä tunturissa. Tätäkö se nyt on, kun lähdin tänne etsimään itteeni, että oikeasti hengailen lempparijuhlapyhäni yksin neljän seinän sisällä, syön itteni turvoksiin, itken silmät punaseks (ompaha jotakin punasta tässäki joulussa), avaan sen yhden paketin, jonka ihana äiti mulle laitto tänne tuleen, itken taas lisää, katton leffoja ja soittelen kotiin ja kateellisena pohdin joulupöydän antimia ja rakkaiden ihmisten läsnäoloa. Tulee jonkun verran Crinch-olo, kun tahtosin, ettei muutkaan sais viettää joulua, koska mun joulu on niin paska. Enkä helvetti rupea romantisoimaan tätä yhtään, että ompa kivaa ku saa nauttia omasta rauhasta ja takkatulesta ja suklaista ja hiljasuudesta. ..tut sanon minä, tahdon kotiin. Joulupukkiinkaan en enää usko, koska mulla oli vain yks toive tälle joululle. Ja siks toisekseen, noi se porot on niin pulleita täällä, että ei ne lentäskää. Että kuuleppa punanuttu, ens vuonna sitten paremmalla onnella, eiks je?"

Eilen tuli alotettua tollasta avautumista, koska mulla oli niin paha mieli. Tänään tuo lähinnä naurattaa ja paha mieli vähä parani, kun tein suunnitelmat aatolle. Nekin tosin meni pilalle, koska tättärääää, meikäläinen pääseeki töihi! Ja mä oon siitä onnelline! Hahahah, Joulupukki on ehkä sittenki olemassa ja kävi antaan jotain pöpöjä mun työkaverille. ;) Onhan se tietysti ikävää, että toinen on kipee, varsinkin, koska tää tyyppi olis ollu meikän ainut ystävä huomenna, mutta saapahan se nyt lepäillä ja mäki ehkä selviän tästä joulusta. Vaikka kyllä mä voin sanoa, että vieläkin ärsyttää ja ahistaa ihan hurjia määriä. Onneks keskiviikkona tää kaikki on ohi ja meikä voi hengähtää.

Huomisen suunnitelmissa on kuitenki siis kolmeen asti duunia, sitten kotia saunomaan, lämmittään takkaa, lukemaan kirjoja, kattomaan telkkaria, syömään herkkuja ja laittaan ruokaa. Ainakin kolme tärkeää ja itkuista puhelua pitää soittaa, äitille, isille ja pikkuveikalle. Isoveljen saatan tavoittaa äitin luota, jos en, niin tiedossa on neljäs, ei niin itkunen puhelu, kun Niko palauttaa mut maan pinnalle :D Yöllä, kun kämppis pääsee töistä, on meillä omat syömingit ja si voi mennä hyvillä mielin nukkuun ja joulupäivänä töihin taas puol 12. Kyllä tää tästä. Eilen oli ahistus, toivottavasti ei enää huomenna. Mutta sanaa joulu yritän välttää ihan kaikessa silti. Fiilistelen vaan hieman normaalista poikkeevaa vapaa-iltaa. ;) Ja sytytän kämpän tuleen, kun ahdistuksissani lämmitän takkaa. NO EI!

Eniveis, kait mä teille silti ihan mielellään toivotan kaikkea hyvää ja rakkaiden ihmisten läsnäoloo ja ennen kaikkea:

♡

Kuukauden kuvasaldoa.

Maisemaa, valoilla leikkimistä ja muuta räpsimistä.

Teerenpelin oluita, piparimattolaituri ja maisemaräpsyä. Ja Myy-kalenteri.

Areenan antia, Stig ja Cheek, illan viettoo Aliaksen merkeissä ja Panimon ruokaa laatuseurassa.

Töitä kotiin, meikäläistä ja perusaamuhetki.

Erään kämppis-känni-illan saldoa. Ei pitäs käyttää kameraa sillo, oikiasti, kun ei saa mitään järkevää aikaseksi!

Ehkä mä ny pikkuhiljaa petraan tossa kamerankannossa ja lopetan puhelimella räpsimisen, koska voi paska mitä laatua mä teille tarjoan, haha! Noh, kohta tulee uus puhelin, että jospa sitte niittenki laatu vois olla parempi. Mut nyt venyttelyhetki ja si unille. Rakkain terkuin, sekä mua ikävöineille että niille ihanille, ketkä käyvät satunnaisesti kurkkimassa, Miwja

Arkeenpaluu.

Vitosen vapaat on lusittu ja tänään sain painua takasin työn ihmeelliseen maailmaan. Draivi oli ennallaan, mutta päivä oli hiljanen. Pidin harkkaritytöille arvioinnit, mikä oli mulle ihan uus juttu, siis arvioijan asemassa, harkkarina vähän liianki hyvässä muistissa! ;)

Pakkanen oli päivän aikana kivunnu kolmeenkymppiin ja töistä oli aika rapsakka kävellä. Tukka huurussa, posket jäässä ja pienimuotosella michelin-ukko-ololla varustettuna me sitten Katjan kanssa tarvottiin kotia tuo puoltoista kilometriä, joka on tuossa pakkasessa ihan liikaa!
Sikspä lyötiin kämpillä heti sauna päälle! Siinä sitten rauhassa syötiin salaatti-illallinen ja mä laittelin pannarin uuniin (pitihän nyt vanha maito hyödyntää). Oltiin ku pikkulapset Katjan kanssa, kun tuijotettiin uuninluukun läpi tota vuoristoo!! Hahah! :D

Saunan jälkeen on ollu ihana rentoilla vaan sohvalla koneen ääressä, telkkaria kattelen, glögimuki kädessä ja lautasellinen pannaria nassun eessä. Ehkä vähän turvottaa, mutta elämästä pitää nauttia. Mmmm, ruokaaaa.<3

Tunnelmointia kotona.

Kämpillä, omaa musiikkia, pari mukillista punkkuglögiä, kynttilänvaloa, haalari ja pienimuotoinen joulufiilistely. Mutta vain pieni. Koska yritän boikotoida joulun tältä vuodelta. En pääse oleen rakkaitteni kanssa, ja suoraan sanoen se ketuttaa ihan helvetisti. Mutta minkä mahtaa. Joudun silti oleen vapailla, joten täytyy yrittää keksiä jotain joulunkorviketta. Ehkä tässä jotain keksii.

 

Olo on vähä surullinen just nyt, mutta se on vaan koti-ikävää. Muuten mulla menee täällä hyvin. Tulossa on pienimuotonen kuvakollaasi näistä kuluneista viikoista tässä. En oo paljon muuta tehny ku töitä ja painanu meneen kylillä eikä kameraa vaan tuu otettua matkaan mukaan. Harmittaa. Eipä tässä normaalielämässä täällä oo mitään jännää. Sattunaisia salikäyntejä ja väh. kerran viikossa kaljotteluahan tää on. Muuten aikalailla kämpillä hengausta ja sellaista. Mäkeenkä en oo vielä päässy/jaksanu/kerinny. Vähän ehkä harmittaa, mutta kyllä kerkiää onneks vielä! Ja kunhan tässä ryhdistäytyy :) Nyt tää kaamos väsyttää hullunlailla..!!

Noh, kohta on takana 1/3 ja tiedossa reissu kotiin tammikuussa, niin onhan tässä onnellinen. Täällä on ihanaa ja tästä täytyy osata vain nauttia. Pian tää on jo ohi ja itken Tampereella, että tahdon pohjoseen. Huuh, en tahdo ees ajatella!

Noh, suhteellisen sekavaa settiä tälläkin kertaa, alkaa väsy painaan, mutta jonkinsortin painostusta on tullut, että pitäs päivittää jotain tänne. Haha, noh, palataa pia :)