"Paskaa joulua. Ei mua kiinnosta vaikka te saatte olla perheittenne kanssa taikka muuta. Mulla vituttaa, koska olen yksin tässä tunturissa. Tätäkö se nyt on, kun lähdin tänne etsimään itteeni, että oikeasti hengailen lempparijuhlapyhäni yksin neljän seinän sisällä, syön itteni turvoksiin, itken silmät punaseks (ompaha jotakin punasta tässäki joulussa), avaan sen yhden paketin, jonka ihana äiti mulle laitto tänne tuleen, itken taas lisää, katton leffoja ja soittelen kotiin ja kateellisena pohdin joulupöydän antimia ja rakkaiden ihmisten läsnäoloa. Tulee jonkun verran Crinch-olo, kun tahtosin, ettei muutkaan sais viettää joulua, koska mun joulu on niin paska. Enkä helvetti rupea romantisoimaan tätä yhtään, että ompa kivaa ku saa nauttia omasta rauhasta ja takkatulesta ja suklaista ja hiljasuudesta. ..tut sanon minä, tahdon kotiin. Joulupukkiinkaan en enää usko, koska mulla oli vain yks toive tälle joululle. Ja siks toisekseen, noi se porot on niin pulleita täällä, että ei ne lentäskää. Että kuuleppa punanuttu, ens vuonna sitten paremmalla onnella, eiks je?"
Eilen tuli alotettua tollasta avautumista, koska mulla oli niin paha mieli. Tänään tuo lähinnä naurattaa ja paha mieli vähä parani, kun tein suunnitelmat aatolle. Nekin tosin meni pilalle, koska tättärääää, meikäläinen pääseeki töihi! Ja mä oon siitä onnelline! Hahahah, Joulupukki on ehkä sittenki olemassa ja kävi antaan jotain pöpöjä mun työkaverille. ;) Onhan se tietysti ikävää, että toinen on kipee, varsinkin, koska tää tyyppi olis ollu meikän ainut ystävä huomenna, mutta saapahan se nyt lepäillä ja mäki ehkä selviän tästä joulusta. Vaikka kyllä mä voin sanoa, että vieläkin ärsyttää ja ahistaa ihan hurjia määriä. Onneks keskiviikkona tää kaikki on ohi ja meikä voi hengähtää.
Huomisen suunnitelmissa on kuitenki siis kolmeen asti duunia, sitten kotia saunomaan, lämmittään takkaa, lukemaan kirjoja, kattomaan telkkaria, syömään herkkuja ja laittaan ruokaa. Ainakin kolme tärkeää ja itkuista puhelua pitää soittaa, äitille, isille ja pikkuveikalle. Isoveljen saatan tavoittaa äitin luota, jos en, niin tiedossa on neljäs, ei niin itkunen puhelu, kun Niko palauttaa mut maan pinnalle :D Yöllä, kun kämppis pääsee töistä, on meillä omat syömingit ja si voi mennä hyvillä mielin nukkuun ja joulupäivänä töihin taas puol 12. Kyllä tää tästä. Eilen oli ahistus, toivottavasti ei enää huomenna. Mutta sanaa joulu yritän välttää ihan kaikessa silti. Fiilistelen vaan hieman normaalista poikkeevaa vapaa-iltaa. ;) Ja sytytän kämpän tuleen, kun ahdistuksissani lämmitän takkaa. NO EI!
Eniveis, kait mä teille silti ihan mielellään toivotan kaikkea hyvää ja rakkaiden ihmisten läsnäoloo ja ennen kaikkea:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti