Blogin takana takkuisen tukan omistava ikuinen fiilistelijä, pienen Ahto-pojan äiti, sisäistä rauhaa etsiskelevä semihippi ja pikkuhiljaa lappilaistunut tamperelaisakka. Hengellisyys, elämän tarkoituksen pohdinta, sen syvimmän olemuksen löytäminen, minuus, rakkaus, sielunkumppanuus, kissat, ystävät, perhe, musiikki, valokuvaus, kaikenlaiset asiat tämän ja toisten todellisuuksien väliltä, toisin sanoen minuna elämisen ja olemisen seuraamuksia.
lauantai 27. huhtikuuta 2013
Outfit of the day and some random shit.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Vapaapäivä ja vaatteita!
Hain mä tänään Postista paketinkin, joka piti kylläkin mennä äitin osotteeseen Nokialle, mutta kävi vahinko ja kevät/kesävaatetusta tuli tänne. Ehkä se ei ees haittaa, koska sain myös paketissa parit farkut (mun kaikki housut on toinen toisensa jälkeen hajoillu täällä) ja aika mahtavan kivoja paitoja! Paidat ei edelleenkä väreillä koreile, enemmän tykkään paitojen yksityiskohdista ja siitä, ettei ne oo niin perus Milja-pukeutumista. Tai on tietty, mutta ei sitä huppari-toppi-farkut-linjaa, vaan semmosia naisellisempia juttuja, joista oon haaveillu ja joilla piristää mun arkipukeutumista aikalailla.
Tykkään ihan hullun paljon etenkin tosta valkosesta neuleponchosta, jonka niin nään jo vaaleitten farkkushortsien ja olkihatun kanssa, lentäjälasit nokalle ja valkoset conssit taikka jokku kivat gladiaattorisandaalit jalkaan, niin johan on kesästä.
Myöskin toi vika pitsiyläosalla varustettu hihaton paita on ihana, jotenkin niin naisellinen, muttei mikään liian juhlava, etteikö menis ihan arkena. Tykkään.
Ei mulla oikeestaan muuta, tää nyt oli tämmönen vaatefiilistely. Alkaa taas tuntuun siltä, että blogikin herää kohta talvihorroksesta. Valokuvauskin alkaa taas maistuun, liekö osuutta tolla pitkällä valosalla ajalla vaiko sillä, että oon vähä hakenutkin tota inspistä viimeaikoina. Se ja sama, mutta pääasia, että koko tää homma taas maistuu! Palaillaan! :)
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
:')
Meinasin enste päivittää Facebook-tilan näistä tunteista, kunnes tajusin, miten paljon siihen tulis tekstiä.
Oon jo aiemminkin kertonu, kuin siistiä täällä on ja miten onnellinen mä täällä oon, mutta....
En tuu koskaan, ikinä, päivääkään katumaan sitä, että viime syksynä päätin tänne Leville lähtee. Tää kokemus on laajentanut mun maailmankuvaa ihan mielettömän paljon. Ja niin moni ihana ihminen on tehny kodin mun sydämeen, että voisin pakahtua näitten tunteitten määrästä. Viime päivinä on vaan tullu fiilisteltyä niin paljon, että meinaa itkee onnesta ihan vaan ku tajuaa, mitä tästä jää käteen! Muistot, ystävät, kokemus elämästä, työstä, olemisesta ja itestä, voe morjes. :)
Ja te mun tunturityypit, jotka tän luette, voitte vaan uskoo, että ette loppuelämässänne pääse meikästä eroon. Nyt on se fiilis, että te ootte tehny tästä paikasta sen kodin mulle, mitä rakastan ja tieto siitä, että se koti siirtyy muihin kaupunkeihin ja kyliin, on tietyllä tapaa aika ihanaa, vaikkakin tosi haikeeta. Mut koska sydän on mukana minne ikinä meneekin, siks ootte tekin. Onneks se Turku ei oo kovin kaukana ja saan myös Tampereelle osan teistä. ;)
Kun pieni ihminen tuntee jotain näin suurta, voi sanoo, että on ollu oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.
Kiitos ja kuittaus, nää tunteet oli vaan pakko purkaa. Koska muuten; MÄ EN KESTÄ.
"mieti mitä jää kun mä lähden täältä"











