:')

Meinasin enste päivittää Facebook-tilan näistä tunteista, kunnes tajusin, miten paljon siihen tulis tekstiä.
Oon jo aiemminkin kertonu, kuin siistiä täällä on ja miten onnellinen mä täällä oon, mutta....
En tuu koskaan, ikinä, päivääkään katumaan sitä, että viime syksynä päätin tänne Leville lähtee. Tää kokemus on laajentanut mun maailmankuvaa ihan mielettömän paljon. Ja niin moni ihana ihminen on tehny kodin mun sydämeen, että voisin pakahtua näitten tunteitten määrästä. Viime päivinä on vaan tullu fiilisteltyä niin paljon, että meinaa itkee onnesta ihan vaan ku tajuaa, mitä tästä jää käteen! Muistot, ystävät, kokemus elämästä, työstä, olemisesta ja itestä,  voe morjes. :)
Ja te mun tunturityypit, jotka tän luette, voitte vaan uskoo, että ette loppuelämässänne pääse meikästä eroon. Nyt on se fiilis, että te ootte tehny tästä paikasta sen kodin mulle, mitä rakastan ja tieto siitä, että se koti siirtyy muihin kaupunkeihin ja kyliin, on tietyllä tapaa aika ihanaa, vaikkakin tosi haikeeta. Mut koska sydän on mukana minne ikinä meneekin, siks ootte tekin. Onneks se Turku ei oo kovin kaukana ja saan myös Tampereelle osan teistä. ;)
Kun pieni ihminen tuntee jotain näin suurta, voi sanoo, että on ollu oikeessa paikassa oikeeseen aikaan.
Kiitos ja kuittaus, nää tunteet oli vaan pakko purkaa. Koska muuten; MÄ EN KESTÄ.

"mieti mitä jää kun mä lähden täältä"