tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kesän taikaa, vaikkei mihinkään ookkaan aikaa.

Näpyttellääs näin sadepäivän (edit: nythän paistaa aurinko täydeltä taivaalta) kunniaks ihan monta postausta putkeen. Luonnoksista löytyy vaikka ja mitä, mutta enste kuulumisia ja sitten muutamien kesäreissujen saldo omina postauksinaan. Muuten teillä olis tässä miljoona kuvaa ja kilometri tekstiä, tykkäisittekö?

Töitähän tässä on taas saanu painaa aika huolella. Mutta ihan oikeesti onhan mulla nyt huikee mesta duunipaikkana ja aika mahtavia työkavereita. Enää en valita!

Vaikka kesäkuussa tuli vietettyä lähinnä maanantaivapaita, tai jonkin sortin ykkösen vapaita eniveis, niin jotain tässä on kerinnytkin touhuaan. Muunmuassa mökkielämästä oon saanu nauttia Pälkäneellä ihanan ystävän mökillä ja kerran pikku extempore-reissun merkeissä Kurussa. On ihana vaan chillata, kuunnella musiikkia, grillata, saunoo ja uida, eikä tartte perhana ressata mitää. On hyviä tyyppejä, kivoja kesäiltoja ja järvimaisema, en vois toivoo parempaa.






Oon myös tutustunu ja rakastunu mun kotikaupunkiin ihan huolella taas, oon kierrelly ja pärräilly kylillä vaan ihastelemassa sitä, miten koti tää on. Oon käyny paikoissa, joissa en ennen oo, kuten Arboretumissa Hatanpäällä, oon myös chillaillu toreilla, kulkenu kameran kanssa pitkin mettiä ja käyny lenkkeileen Tammelan huudeilla, välillä tonne Kaupin metikköihin poiketen. Mä en osaa sanoa muutakun, että Tampere. <3











Sitten on vaan ollu kahvitteluhetkiä ystävien kanssa, pikkukaljotteluja työporukalla, Roosterihommia ja muuta tommosta. Oon tavannu iha mahtavia uusia ihmisiä ja lähentyny vanhojen kavereitten kanssa. Ehkä nää on muista vaan perusjuttuja, mutta tälleen vapaa-ajan ollessa vähissä, niin noista nauttii kaikista eniten. Myöskin välillä tää sängyssä tietokoneen kanssa chillaillu on parasta rentoutumista mitä tiän. Bloggailu nyt on jääny vähän vähemmälle, mutta kuvia on tullu napsittua, kuten ehkä huomaatte.







Ja jos ette vielä arvannu, ni meikä on onnellinen. Elämässä on suunnitteilla juttuja, ehkä jonkinlaista pysyvyyttä, mutta tietyllä tapaa sitten taas tietosuus siitä, että kaikki ovet on auki. Mun on hyvä näin. Pikkuhiljaa sitä huomaa, miten sitä alkaa löytää niitä juttuja, mitkä on mua ja mistä tykkään. Niitä asioita, jotka tekee Miljasta Miljan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti