Rakkaudesta Lappiin.

Nyt kun takana alkaa oleen jo kolmisen viikkoa tätä tunturielämää, niin olis varmaan teillekin hyvä jakaa jotain paloja tästä mahtavasta ajasta täällä.

Koko kesän mä ikävöin Leviä. Mietin, jäiskö sitä talveks tänne ja olisko se hyvä ja mitä sitä tekis jajajaja.. Mietin ja mietin, mutta kun ajoin tänne ja ohitin kyltin Kittilä, se naamalla oleva hymy ja onnellisuus mun sisällä sai mut tekeen päätöksen pysyvästä muutosta pohjoseen. Eräs aamu nakkasin asuntohakemukset postiin ja viime perjantaina sain tietää saavani asunnon. Ja mä en vois olla onnellisempi.

Tänä aikana täällä oon kerinny touhuaan mm. tämmöstä:

• ulkoilmaelokuvateatteri Ylläksen juurella ja leffana Kekkonen tulee!
• Levin Future Cup Rallisprintti
• Kalareissu Nellimiin, Ivalon lähelle
• vaellusretki (lue: darrankadotusreissu) Särkitunturille
• työpaikkahengailua eli vapaapäivänä omilla toimipisteillä kahvittelua
• Gondoliajelu tunturin päälle ja työpaikkahengailua

Täällä on ihan mielettömän kaunista, kun on ruska. Kaikki noi värit ja maisemat oikein hehkuu! Ajelin tossa männä päivinä jonkun 1000km yhteensä ja kaikkialla ihastelin vaan syksystä Lappia. Ette tiiä mitä menetätte, jos ette tätä livenä nää.

 Kalareissu Nellimiin omassa ylhäisessä yksinäisyydessä oli kyllä aika huikee kokemus. Hiljasuus, luonto, maisemat, revontulet, tähtitaivas, mökkisauna ja se rauha, en kestä, miten paljon sitä voikaan fiilistellä! Vaikka en saanutkaan yhtään kalaa, niin sain sellasen kokemuksen, ettei paremmasta väliä. Ja mielettömästi kuvia, jotka ei kuitenkaan tee oikeutta sille näkymälle, mitä tää livenä on ollut!

 

 Miltäs näyttää, kannattaako jäädä, näytänkö onnelliselta täällä, hä? :) Nyt tää väsyny mutta onnellinen tyttö kiittää ja kuittaa, painuu unille ja arki saa taas koittaa. Just nyt sekään ei tunnu hullummalta!