More Pest than Buda. Part 1.

Sunnuntai-iltana siis saavuin Budapestiin kuuden tunnin junamatkan jälkeen, joka suju rattoisasti Emman ja Emmin kans höpötellen. Oli ihana puhua suomea! Herranjumala, tuntu välillä, ettei osaiskaan, haha.

Eniveis öö sain tyttöjen hostilta kyydin hostellille, kuinka kätevää ja samalla sain mäkin kuulla nähtävyyksistä jne. Hostellilla tein vähä suunnitelmaa seuraaville päiville ja öö taisin mä jossain käydäkin, en kyllä satavarma oo, sen tiiän, että suihkun kautta nukkuun oli hyvä suunnitelma!

Aamusta tulin aamupalalle paikkaan, jossa nytkin istun tätä kirjottelees, Kino Cafe. Tätä suositteli hostellin yks työntekijä ja ei muuten turhaan! :) Oon käyny joka aamu :D 5,1e tuplacappuchino, munakas pekonilla, tomaatilla, paprikalla ja juustolla, paahtoleipää, croissant, hillo sekä tuoremehua, aikamoinen aamupalasetti!! Vähä oon vaihdellut juttuja päivittäin, mutta pointti sama, pirusti kaikkee pikkurahalla. Ja seuraavan kerran oon yleensä syönyt illalla 18-20 aikaan. Että hyvin pärjää!

Hyvän aamupalan jälkeen jakso lähtee tutkiin kaupunkia. Yritin löytää yhtä kirpparia, mutta se oli vaihtanut paikkaa. Sen sijaan löysinkin taivaan! Retrock. Designer vintage-vaatteita, uniikkeja kappaleita, uusia suunnittelijoita, vanhaa tuotantoo, uus ja vanha yhdistettynä mitä mahtavimmalla tavalla. Yks hipsteritaivas etten sanois. Ja sanomattakin on selvää, että en sieltä tyhjin käsin lähteny. Esittelen reissun ostokset, kunhan kotia pääsen, ei niitä hirveenä kertynyt, mutta jotain kuitenki. :)

Aikani kierreltyä olikin aika tavata tytöt taas! Tytöillä oli kolme paikallista poikaa (16-18v.) oppaina ja loppupäivä hengailtiin porukalla. Pojat pyöritti meitä ympäri kaupunkia, mm. käytiin todistaan, että täällä on baari nimeltä Vittula, hauskaa suomalaisista, hehheh! Harmi, että kyseinen paikka oli kiinni.
Muuten si tutuks tuli Margaretin saari, Gellèrt-vuori, WestEnd-kauppakeskus, Budan puoli ja Instant-klubi, jossa vietettiin loppuilta. Oli hauskaa olla teini taas, ei ollu ihan tota oman ikäistä seuraa. :D Kaikella rakkaudella E&E.<3
Tytöistä tuli mulle tosi pienessä ajassa tosi läheisiä, ihana isosiskofiilis!

Tiistainkin hengailin tyttöjen kanssa, käytiin mm. House of terror-museossa. Huh, mitähän siitä kertois. Melko pysäyttävä. Millastahan on oikeesti ollu elää täällä sodan keskellä, välillä natsivallan alla ja seuraavaks kommunistimasilmassa. Ei pysty ymmärtään. Ne luvut, kuinka moneen ihmiseen se aika on vaikuttanut, oli aika jäätäviä. Satoja tuhansia uhreja. Morjes. Taas yks näistä asioista: KÄYKÄÄ. Näyttely on unkariks, mutta siellä on A4:sia englanniksi ja loppujenlopuks niitä kertyy hyvä nippu. Kuluttelin yks ilta aikaa suomennellen niitä sanasta sanaan, että ihan oikeestiymmärtäisin jotain tästä kaikesta.
Käytiin myös holokausti-muistomerkillä, Tonavan rannalla olevilla rautakengillä. Ne on muistomerkki niille juutalaisille, jotka passitettiin Tonavan rantaan, että kun heidät ammuttiin, ruumis putosi Tonavaan ja ajelehti pois. Melko karua.
Si olikin tyttöjen aika lähtee ja mä palasin hostellille. Jatketaan tästä ens kerralla. :)