Kun ei oo aikaa.. ja kun ei oo kuvia.. ja kun ja kun ja kun.. Pyh, nyt kirjotetaan, oli tätä asiaa eli ei. :D Oon hylännyt tän blogin ihan kokonaan viimeaikoina. Ei oo napannu. Ei oo kerinny käsitteleen kuvia, tai sitten niitä ei edes ole. Konekin jumittaa niin huolella, että vähemmästäkin ärsyttää. Alotettuja tekstejä ja postausideoitakin on, mutta ei oikeen oo päässy toteutuksen pariin! Niin mä nyt aattelin kuluttaa ihan hetken aikaa tästä näinkin kiireisestä duunipäivästä siihen, että jakaisin edes jotain tän hiljasen kauden menoista ja mietteistä täällä. Ainakin satunnaisia Instagram-otoksia olis. Ainakin ne kuvaa tätä menoo hyvin! :)
Siittähän on kohta jo melkeen kuukausi, kun viimeks oon kirjotellu ja tässähän on keritty elään tätäkin vuotta jo hyvän matkaa. Vuoden vaihdoin töitä tehden ja pirusti massia tienaten, että oli aika hurjaa. ;) Muutenkin ne joulun pyhät ja pitkälti loppiaiseen asti olin tiiviisti töissä. Että siittä ei si kummosia kerrottavia. Paitti oltiin me kattoos Redramaa 30.12. ja se oli ihan huikee! :)
En muute tehny yhtäkään uuden vuoden lupausta tai päättäny parantaa elämässäni mitään, kyä tää elämä tuo tullessaan ne hyvät niinkun myös huonotkin jutut. Sen, jos jonkin oon huomannu viimeaikoina, että kun teet hyvää, saat hyvää, ehkä vähän jälkijunassa, mutta saat silti. Paskaakin saat niskaas joskus huolella, mutta iteppä olet törttöillyt. Mutta nyt alkaa tuntuun, että ihan hirveesti tota shaibaa ei enää niskaan pysty sataan, koska *sädekehä päänsä päällä kiillotellen* mä oon ollu aika kiva ihminen viime aikoina ja siitä jos jostain oon ylpee. Ihan rehellisesti sanottuna. Alan päästä taas kiinni siihen minään, joka mä oikeasti olen. Tuli ehkä palloiltua aika hukassa toi viime kevät ja kesä ja jollei jopa syksykin. Nyt alkaa olla hyvä!
Jaa niin mitä täällä tapahtuu, kun ei muka kerkiä kirjottelee. Noh, töitä ja töitä. Töitten jälkeen tunnit kuluu salilla, niinkin ahkeraan, että vois melkee rupee pitää jotain fitness-blogia pikkuhiljaa. NOT. Mutta aika hyvin oon innostunut siittä nyt, kiitos mun ihanan "PT:n" eli salikaverin, joka mua jaksaa ja viittii ruoskia. Että thänks vaan Fia, jos satut tänne eksyyn lukaseen! :) Kamalat määrät oon hankkinu reenivaatteitaki, niistä mä tahtosin oikeestikin postata, on ne vaan sen verran kiva juttu. Aika huomaamatta tossa ohessa on joutunu ostelee jotain muitakin vaatteita, koska paino on pudonnu sen verran, että farkkukoko on pienentyny ja muutenki tuntuu, että vaatteet näyttää paremmilta. :) En mä tiä, sori ku hehkutan, mullon vaan ihan pirun hyvä olla ny mun kehossa.
Loppiasen jälkeen si suuntasin Ooppelin nokan kohti etelää ja perheen ja parhaiden ystävien luo. Mulla oli mitä mainioin viikko siä. Oli pitkiä juttutuokioita, kuulumisten vaihtoo, juorujen päivittämistä, halauksia, naurua, leffailta pikkuveljen kanssa, uus tatuointi, laatuaikaa, parhaita ystäviä, hyvää ruokaa, ihana perhe, hauskaa illanviettoo ystävien kesken ja ennen kaikkee vaan maailman parhaita ihmisiä. Rakkautta, niin suurta rakkautta. Haikeeta oli lähtee, mutta tiiättekö, mä kaipasin silti Lappiin ja omaan kotiin koko ajan, olin ekaa kertaa elämässäni Nokialla vierailemassa. SE oli hämmentävää.
Maanantaiaamu tuli ja viikko oli vierähtäny. Niin sai meikätyttö mukaansa kaks huikeeta tyyppiä Levinlomalle ja uus makia viikko oli alkamassa. Mua piettiin kyllä hyvänä koko viikko, oli ruokahommia kun töistä kotio pääs, sauna lämpes joka ilta, seura oli hyvää, rentouduttuakin tuli ihan olan takaa ja en tiä, en melkeen tahtonu päästää poikia lähteen, meillä oli niin kivaa.
Ei sillä, eilen mut valtas aika ihana tunne siitä, että kaikki on hyvin. Istuin salireenin jälkeen siivotussa kämpässä yksin, vihdoin, kahden viikon ihmispaljouden jälkeen ja silittelin mun kisuja. Olin hiljaa yksin ja hymyilin. Mun on hyvä. Täällä on hyvä. Ja jos tää "blogihiljasuus" ja sen aikana tapahtuneet jutut on sen saanut aikaan, niin ei haittaa yhtään, että sain nää jutut nyt vasta jakaa teille.
Nyt nautin tästä ihanasta pakkasia paukkuvasta Lapista ja levistä ja palailen normaaliarkeen. Keväästä on tulossa ihan mahtava, kaikkia ihania ihmisia tulee kylään ja paljon on juttujuttuja ja pikkumuutoksia tulossa. Ja lisää mustetta pintaan. Mmm. Ja kuvaushommien kanssa palaillaan inspiroituneempana ku koskaan, kunhan uutukainen kamera saapuu. Palaillaan. Pus. Mä jään ihaileen tota näkyy mun työpaikan ikkunasta. Makia.
