..ettei minustakaan oo yksin tätä maailmaa kohtaamaan.
Möksöfiilis. Pienet asiat ärsyttää ja kasaantuu megalomaaniseks mustaks pilveks tohon pään päälle. Ihmekkään kun tuntuu, että kämpässä on pimeetä. Mur. Haluis aatella kaikkee kivaa ja piristää itteensä, mutta kun ei jaksa eikä pysty eikä kykene.. Spotify pyörittää Stellaa ja muuta vastaavaa, jota kuuntelen näissä tunnoissani. Pakko on vaan avautua tänne, kun ei muutakaan keksi. Ja sormet syyhyää näppiksellä koko ajan. Toisaalta teki mieli alottaa yhtä paljon paljon kivempaa postausta, jotain todella ällösöpöä, mutta ei näissä fiilingeissä. Vai joo, vai ei, vai mitä, en minä tiedä!!
Ehkäpä pari kuvaa eiliseltä. Oli hyvä fiilis. Missä se on nyt?
Ja ei, en tahdo kertoa hanskoitani :DD Hyvät kamerahanskat, sanon vaan :D
Ja nyt äkkilähtö Helsinkiin ja hakeen lentokentältä muutama ihana ihminen, wuhuuu! Ja sitten äipälle yökylään. Kiukku ja kaikki katos ny!
Blogin takana takkuisen tukan omistava ikuinen fiilistelijä, pienen Ahto-pojan äiti, sisäistä rauhaa etsiskelevä semihippi ja pikkuhiljaa lappilaistunut tamperelaisakka. Hengellisyys, elämän tarkoituksen pohdinta, sen syvimmän olemuksen löytäminen, minuus, rakkaus, sielunkumppanuus, kissat, ystävät, perhe, musiikki, valokuvaus, kaikenlaiset asiat tämän ja toisten todellisuuksien väliltä, toisin sanoen minuna elämisen ja olemisen seuraamuksia.
torstai 22. maaliskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)






Entäs jos ensin ryvet oikein kunnolla tunninpari korkeintaan, ja sitten luovutat. Kuuntelet jotain piristävää musiikkia ja ajattelet vaan ilosia vaikka väkisin. Kyllä se ilo sieltä löytyy :)
VastaaPoistaMukavampaa päivää!
Niinpä siinä tais juurikin käydä. Taino, piristys tuli vähän puun takaa ja väkisin, mutta tuli kuitenkin! Ja thänksit :)
VastaaPoista