Syksyn sävyjä kynsillä ja muita meikkijuttuja.

Käväsin tossa eilen äitillä ja siellä mua odotti yks pikku paketti. Norjan kummitäti oli jättäny mulle pienen meikkipaketin, jonka oli tuonu tuliaisina Jenkkilästä. Ja paketti sisälsi tälläistä:

Smoky eye-meikkiin tarvittavat välineet, kynsitarroja, neljä kynsilakkaa ja meikkikynäteroittimen. Meikit ovat Sephoran meikkejä ja kynsilakat myös Sephora by O.P.I. Kynsilakat pääsivätkin heti testaukseen, sillä sävyt miellytti silmää suurissa määrin.

Vaaleat sävyt on neutraaleja ja menee ihan millon vaan menoon ku menoon, joten ne on ihan tervetullut lisä mun hyvin pieneen kynsilakkakokoelmaan. Ja noi toiset sitten..Syksysen tummat sävyt oli kyllä melkosta rakkautta, varsinkin tuo harmaa. Että tulee toi vihertävän harmaa sävy varmaan näkyyn tän tytön kynsillä useasti syksyn/talven riennoissa. Ja entäs toi luumun sävyinen, U-P-E-A. Tykkään. On taas tätsky osannu valita oikeita sävyjä! Kiitos!

Että sellasta tällä kertaa. Piristää tän saikkulaisen arkee kivasti näinki pienet jutut. :) Tosin piristystä on tarjoiltu myös ihanien ystävien muodossa jo pariinki otteeseen. Ja tänään pieni leffahetki hömppäleffojen parissa. Nyt oliski varmaan aika mennä nukkuun taas. Joten heimoi ja yöt!! :)

I savour hate as much as I crave love.

Neule ja shortsit/H&M, sukkikset/KappAhl, Conssit Tallinnasta, huivi muistaakseni Seppälästä

Tuolta näyttää kun käy pyörimässä kuumeisena kaupungissa. Tuli kyllä vedettyä melko syksystä kampetta niskaan ja vähä jotain sellasta yhdistelmää, jota ei aiemmin oo tullu kokeiltua, mutta miten on, miltä näyttää, tykkäättekö? Minä ainakin tykkäsin.
Rankan duuniviikonlopun ja pitkien yöunien jälkeen makoilin siis tänään koko aamupäivän sängyn pohjalla. Siihen sitten tympääntyneenä ja olon vähän parannuttua päätin sitten lähteä Tonin mukaan pyörähtään Chilifesteille, kun ne kerran tänään viimestä päivää oli. Bussilla kaupunkiin ja Keskustorille siis. Kattelin ensin yksistäni viimehetkiä chilinsyönnin MM-kisoista ennenkun törmäsin Toniin. Käytiin kahvitteleen Jack The Roosterissa ja sitten pyörähdettiin vähän liian myöhään torilla, koska häppeningit alko oleen ohi. Eipä auttanu sitten muu, kun hypätä bussiin ja tulla chillaileen kotio. Olokin alko oleen taas sellanen, että hengailu sängyssä oli parempi vaihtoehto.

Tuo silta on muuten mun mielestä niin mahtava kuvauspaikka, ettei mitään rajaa. Graffititaide on mun mielestä upeaa ja tossa se pääsee niin oikeuksiinsa. Toisella puolella taas on lukkokaide ja näkymä avautuu Koskipuistoon ja koskelle. Oijoi, parhautta. Jotenkin niin täysin vastakohtaista ja silti vaan sulautuu niin hyvin yhteen. Nättiä.

No mutta, nyt jatkan Ps. Rakastan sinua katselua ja makoilua. Aamulla lääkärille. Öitä!

Tässä vielä vähän fiilisteltävää musiikkia, Biffy Clyro<3:

I love food.

Tommosta evästä tuli tossa iltanälkään pyöräytettyä. Paneroituja punakampelafileitä(Rainbow-pakaste), vihreetä salaattia, paprikaa ja tomaattia sekä majoneesi-creme fraiche-sambal oelek-soosi. Njam. Nopeeta, helppoo ja tolkuttoman hyvää! Ja kyllä, tykkään panostaa ruuan esillelaittoon ihan kotonakin, en pelkän blogin takia. Onhan se nyt kiva syödä kivalta näyttävä annos.
Nyt on tämä tyttö tyytyväinen masu täynnä ja rentoilufiiliksellä himassa. Pyykkikonekin on pyörittäny koneellisen, niin voi taas olla tyytyväinen tähän päivään. Palataan!

Random.

Kamera tuli vihdoin ja viimein monen viikon odottelun jälkeen ja olen ikionnellinen. Pari typyä oon jo pyytänyt malliksi tässä lähitulevaisuudessa, että pääsen oikeasti sitä kuvaamista harjoitteleen. Ja eilen hain paketin, joka sisältönä oli uusi objektiivi Canonin EF 50 MM F 1.8 II.. Jippikaijei. Nyt vaan räpsiin.

Että lähinnä tässä nyt esitellään parin viime päivän räpsäsyjä, ihan sattunaisista asioista, muutama puhelimellakin otettuja. Viime päiviin on kuulunut ihanat ystävät, kaverit ja työkaverit, työtätyötätyötä ja sopivassa suhteessa viihdettä, hyvää ruokaa ja onnellista elämää. Saanut nauttia välillä ihan kotona olemisestakin! Ja shoppailusta. Ai että. Life is good.

Sitten voisinki esitellä minun ihanat uuret tennarit, jotka varmaan tulee taas talsittua puhki, kuten kaikille edeltäjillensäkin on käynyt. R.I.P ihanat valkoset Vansit, nyt on teidän aika siirtyä roskiin ja aika vaihtaa jalkaan vaaleanharmaat hieman varrelliset Niket. Hurjat 50e keveni lompakko, mutta olen nyt aika paljon onnellisempi, kun ilman niitä. Ja saan varmaan nauraa itselleni sen verran, että pari postausta sitten haistattelin pitkät materialismionnellisuudelle ja nyt hehkutan, kun elämäni on parempaa uuden kenkäparin myötä. Hah. Ja kyllä, olen rikastunut.

Nyt jatkan tätä rapulajumitustani ja tuhlaan tän sunnuntain nukkumiselle ja How I met your motherille. Oikeesti mullei edes oo mikään darra, lähinnä vaan hirvee väsy. Mutta hyvällä tekosyyllä nyt saa vaan olla. Elikä morjes ny! :)

Haikeeta, mutta onnellista.

Aivan järkyttävän ihana ja samalla raskas viikonloppu takana ja nyt saa hengähtää, sekä sen, että koko kesän osalta. Eilen päättyi reittiliikenne ja nyt ois vain muutamaa keikkaa vaille valmis tämä sesonki. Sitten vähän normaalia työtä ja pian jo lappiin.

Käytiin eilen sitten vähän juhlistamassa tätä kesää ja työporukkaa. Nyt taas jengi hajoo ja kaikki puuhailee omiaan. Siks oonki onnellinen, että tulee pidettyä yhteyttä näihin niin ihaniin ihmisiin kuitenki jatkossaki. Ja joidenkin kanssa päätyy tekeen toisenlaista sesonkia pimeeseen pohjoseen.
Mutta eilen sitten nautittiin hyvää ruokaa Saludissa ja täytyy sanoo kyllä oikeasti, että ruoka oli niin älyttömän hyvää ja sitä oli riittävästi. Meikäläinen oli ihan täynnä koko loppu illan. Söin pippuripihvin ja on se kyllä ansainnut kaiken sen hehkutuksen ja legendaarisen maineensa, oli meinaan niiin hyvää. Lihaa pysty leikkaan kun voita ja kypsyys oli just oikeenlainen medium- . Nam. Ei voi muuta sanoo. Yksinkertaista ja niin hyvää. Alkuun Saludissa kuuluu salaattipöytä, joka oli runsas ja monipuolinen ja maitto kyllä. Silmät saatto syödä vähä enemmän, ku olis tän tytön vatsaan mahtunutka, mutta kun oli niin hyvää! Ja sitten sen jälkkäri. Mä oon niin perso makeelle, kun voi vaan olla ja en kyllä pettyny, kun sain banaanijäätelöannokseni eteeni. Siinä oli kaikkee mitä toivoo voi. Toffeeta, banaanijäätelöä, mansikoita, kermavaahtoa jne..Tupla..tai jopa triplaNAM.

Iltaahan jatkettiin sitten kaupungin kuppiloihin ja ennen neljää oon painanu pään tyynyyn. Mukavaa oli! Joten suuri kiitos kaikille ihanille Hopealinjalaisille ja Runoilijantieläisille!

Tää päivä onki si menny haikeissa fiilingeissä. Nukuin pitkään ja kahden aikoihin lähdin kaupungille heippaamaan kummitädin ja serkun, jotka läks tänään sitten takasin kohti Norjaa. Tää on aina niin haikeeta. Aina. Tuntuu, että se vaan vaikeutuu joka vuosi, kun tuntuu, että nähdään niin harvoin. Mutta toisaalta nykyään alkaa oleen niin helppo nopsaa lentää toisten luo, ihan vaikka vaan viikonlopuks, että se sinänsä jo lievittää ikävää.
Ja kyllä mä täällä nyt vähän haikeilen tän kämpän, Tampereen ja kesän ihmisten perään. Sesonki kun loppuu, niin tuntuu, että mitäs nyt sitten. Toi paikka on mulle kuitenkin niin paljon enemmän kun kesätyö. Ja kohta tarttis jättää tää kiva kämppä ja kaikki tuttu ja turvallinen täällä Mansessa. Omituista. Ja ihanaa. Ja haikeeta. Ja silti jotain sellasta, mitä odotan ihan malttamattomana.

Ääh. Taas tällästä fiilistelyä. Näissä fiilingeissä on vaan jotain sellasta, mistä mä saan energiaa ja mä olen onnellinen. Pieneen ihmiseen mahtuu ihan hurja määrä suuria tunteita, tietäisitte vaan! :)

Happy in a rich man´s world.

Jossain vaiheessa puhuin mun upeesta säästösuunnitelmasta.. Mitäpä lottootte menikö se ihan putkeen? Meikäläinen on niin peeaa, ettei mitään rajaa, mutta kyllä tästä vielä noustaan. Vähän meni ristiin noi tulot ja menot!

Tässä aamupalaani kattellessa ja sen säälittävyydelle hymyillessä, mua rupes mietityttään raha. Kun musta tuntuu, että tää maailma pyörii ihan liikaa ton rahan ympärillä. Siis aivan liikaa. Kaikki maksaa ja silti puhutaan, että raha ei tuo onnellisuutta. Pöh, kyllä meikäläinen on vaan pirun paljon onnellisempi ja rentoutuneempi, kun on laskut maksettu ajallaan ja on rahaa ruokaan ja perustarpeisiin. Ja juurikin siks tuntuu, että ilman rahaa et voi olla onnellinen. Välillä oikein ärsyttää, että aina blogeihin lyödään vaan ne niin upeat brunssikuvat ja aamupalaherkut ja annetaan kuva, ettei ilman sellasta voi elää, niin eiköhän vastapainoks tänne blogimaailmaan vois läväyttää vähän realiteetteja peliin ja mä voin esitellä miltä näyttää munn perusaamiainen sillon, kun rahat on loppu (ja oikeestaan aika usein muullonkin)..:

Mustaa kahvia (koska maito oli menny vanhaks), pari hapankorppua voilla/tuorejuustolla ja pari pakkasesta sulatettua muffinsia. Kyä näillä pärjää! Ja arvatkaas mitä? Mä oon silti ihan onnellinen tässä ja nyt, pyykit pyörii alakerran ilmaisella pesutuvalla, aurinko paistaa ulkona ja mullon virkee fiilis kahvikupin äärellä. Ja kaikki tämä periaatteessa ilmaista.. Hittoon materialismionnellisuus. :)

Irtiotto arjesta- reissun asut.

OHHO. Ompa jääny luonnoksiin lojuun joku tämmönenki!! Siinäpä sitten. Ei niin ajankohtaista, mutta ihan julkasukelposta!

Paita ja farkut/Second Hand, lasit ja kengät/H&M ja laukku kaverilta, Gina Tricotin tuotantoo

 

Farkut ja jakku/Second Hand, Conssit ja huivi Tallinnan tuliaisia ja laukku sama kun edellisessä

I'm so excited.

And I just can't hide it!

Huhhu. On tän tytön elämässä tapahtunu kaikenlaista, muttei koskaan mitään, mitä pian tulee tapahtumaan!! Tää pakkaa tavaransa ja elämänsä ja ottaa suunnaks pohjosen ja missioks sesonkityöt Lapissa talven ajaks. Oon niin innoissani, ettei mitään rajaa! Olkaa onnellisia mun puolesta, kaikki te! :)


Pitäskö sitä muka kertoo jotain tästä elämästä yleensä, kun onhan tässä jo tovi vierähtänyt viimesestä kirjoituskerrasta. Tuntuu ainakin siltä, että tarinaa riittäis moneksikin postaukseksi. Jos tässä nyt tekis pienen tiivistyksen ja näyttäis loput sitten kuvien ja pienten tarinoiden myötä, kunhan oikeasti saan kunnolla istahtaa ajan kanssa tän koneen ääreelle. Mutta niin..

..vaikka onkin tullut oltua koko kesä töissä, niin on sitä kerinnyt taas sattua kaikenlaista tässä kesän mittaan. Ensimmäinen ja varmaan kokolailla suurin muutos on tapahtunut parisuhteessa. Tai siinä, ettei sitä enää ole. Vaikka kuinka rakastaa ja tahtoo toisen kanssa olla, on se joskus vaan niin vaikeeta. Toivotaan, että elämä johdattaa yhteen, sitten kun aika on oikea, jos se niin on tarkoitettu. Olipas kliseistä, mutta totta joka ikinen sana.

..onhan sitä tullut tavattua liuta ihan uskomattoman upeita ja ihania ihmisiä ja saatua uusia kavereita. Mä tykkään olla ihmisten parissa ja oonkin niin onnellinen siitä, että mm. kesätyö saaressa on taas antanu mulle niin paljon ihania ihmisiä mun elämään, ettei hyvä tosikaan. Toivon ja uskon, että yhteydenpito jatkuu, niin saan näistä tyypeistä hyviä ystäviä ja mahtavia kavereita jatkoonkin! :)

..takana on myös muutamat aivan mahtavat kesäjuhlat. Kaikista rakkaimman isipapan häät oli niin mahtava kokemus ja ilonen juhlan aihe. Välillä itketti ja välillä nauratti ja fiilis oli mitä parhain. Kun näkee jonkun niin onnellisena ja niin rakastuneena, voi vaan toivoa, että omalle kohdalle joskus osuis jotain yhtä upeeta. Ja olla vaan onnellinen toisen onnesta. :)
Toinen kesän mahtava juhla oli hauska sukukokous Haapamäen tilalla, Vaskivedellä. Kuinka voikaan niin tuntemattomatkin ihmiset (kuten pikkuserkut, joita on nähny joskus ehkä kerran) tuntua hetken jälkeen niin tutuilta! Oli hauskaa kuunnella juttuja muiden perheistä ja kuulla myös monta kertaa "oivoi, mä oon nähnyt sut viimeks ku olit nääääin pikkunen, et sä varmaan muista ja ootpas kasvanu ja aikuistunu". No ei voi olla totta, jos oot mut viimeks nähny 10-15 vuotta sitten! :DD


Noniin ja ennenkun tällä kirjoitusinspiksellä tää "tiivistys" kasvaa pieneks romaaniks, niin taidan laittaa läppärin kiinni ja siirtyä unille. Kameran pitäis tulla ens viikolla, joten blogielämän normalisoitumista odotellen, heipat!<3