Tampere-fiilistely.

 

Double Demin.

Vanha juttu, mutta nehän toimii. Löysin järjestellessä lempparifarkkuni, joita oon kaipaillutkin tässä. Kokeilin sitten onko uus farkkupaita lähellekkään samaa sävyä ja kas vaan, olihan tuo lähes! Alle vaan neuletoppi ja that's it. Me likey!

Eväsretki Kyprokselle.

Eka ruoka Kyproksella. Tomaattia, sipulia ja fetaa. Nam. @ Tony's Tavern.

Kalaa. Olikohan meriahventa? @ Tony's Tavern.

Ja kalan lisäks kasviksia, riisiä ja uunipottua. @ Tony's Tavern.

Iidan annos, PIHVI! @ Bed Rock.

Mun ribsit ja jättikatkaravun pyrstöt. Ribsit oli herkkua, ravut ei niinkään. @ Bed Rock.

Olikohan niissä ribseissä ees mitään syötävää..? @ Bed Rock.

Mun jälkkäri, nutellavohveli. Njam. @ Bed Rock.

Long Island Ice Tea @ Bed Rock.

Iitun Lava Cake, eli suklaakakkua ja jäätelöö. Hyvää seki! @ Bed Rock.

Mansikkamargarita @ Bed Rock.

Iitun juustokakku @ Bulldog Inn.

Drinksut ja jälkkärit, pientä välipalaa @ Bulldog Inn.

Village salad eli perinteinen fetasalaatti. @ Marko's Fish Tavern.

Etualalla mun jättikatkaravunpyrstö-jambalaya ja Iitulla oli grillattua kanaa. @ Marko's

Meze. @ Tony's Tavern.

Ja tässä olis nyt si se kuuluisa Meze. Elikkäs monen ruokalajin ateria, joka sisälsi lihaa, kalaa, kanaa, erilaisia kastikkeita, salaattia jne jne. Herkkua! Ruokaa oli ihan riittävästi kahdelle ja jossain vaiheessa alettiin oikeesti huokaseen helpotuksesta, kun tarjoilija kävelikin ohi, eikä tuonu meille enää lisää ruokaa! Kaikki mitä maisteltiin oli hyviä, Iidakin maisto melkein kaikkia (ei niitä missä äyriäisiä/kalaa) ja tykkäs. Kippoja oli pöytä täynnä ja tuoksut oli ihan huikeet. Täytyy kyllä sanoo, että paras ruokajuttu koko reissussa!

Ja jälkkäriä mezen jälkeen! Meikäläisen creme brúlee. Nam, oli HYVÄÄ! @ Tony's Tavern.

Ja Iitun panna cotta, oli herkkua myös! @ Tony's Tavern.

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä oman hotlan BBQ-illan tarjottavia. Oompas onnistunu lavastaan ton salaatin toho hyvi ;) @ Hotel Loutsina, BBQ-night.

Jännää oli, että aina ruuan kanssa oli tarjolla riisiä sekä ranskalaisia/muuta perunaa, koska jotenkin suomalaisena se on hämmentävää. Riisi on kanan lisuke ja ranet käy kaikkeen. Ja just se, että niitä molempia, eikä se maksa ylimäärästä, täh? Suomessa tommonen olis ees mahdollista. Saat täällä maksaa perunoiden vaihdostaki pari euroo, niin jo on.

Vähän inhottavaa ehkä oli semmonen pakastevihannesten käyttö, eikä niitä oltu oikeestaa ees maustettu. Onneks suola ja pippuri on keksitty. Ja eipä missää tosi hienossa paikassa käytykkää, joten kai se menee senkin piikkiin.

Syötiin toki reissun aikana muutaki kun mitä tuli kuvattua, mutta lähinnä hotlan baarilla taikka jotain pientä muualla. Ja tietty perinteinen välipala omalla partsilla! Eli keksejä, leipää, nutellaa, kahvia, siideriä tms. Olipahan herkkuja!! ;) Niiin, ja hotellin aamupala, mmmmm nam.

Mutta ruoka oli hyvää joka paikassa ja kohtuuhintasta ja maksoin ihan mielellää annoksista sen mitä pyydettiin, eli siinäkin suhteessa taso oli OK. Pari kymppiä sai hukattua yleensä yhteen ruokailuun, joka sisälsi esim. alku- ja pääruuan sekä ruokajuoman. Että en pidä pahana.

Nyt tuli hirveä nälkä! Ja varsinki hirveä himo fetasalaattiin ja kreikkalaiseen jugurttiin ja hunajaan. Mmmmm, ruokaa....

Pari asua.

Viininpunasta, vaaleeta farkkua ja neuletta, uus rakkaushuivi ja mustaa. Mitä muuta sitä kivaan asuun sitten vaaditaanka.

Neulepaita/H&M, farkut/Gina Tricot, huivi/Prisma

Leggingsit/One Way, farkkupaita/Kyproksen tuliainen, huivi/Prisma

Hiusjuttuja.

Olin tässä pyöritelly mielessä hetken aikaa, että josko värjäis tukkansa ja tänään sitten hetken mielijohteesta tein niin. Olin haaveillu kyllä jo hetken aikaa vähä sellasesta lilasta, tai tumman punasesta, kun sopis tällee syksyyn ja muutenki tähän uuteen hiustyyliin. Noh.. Tänää kävin si Prismassa töitten jälken ja nappasin mukaani Cutrinin ammoniakittoman värin mahongin sävyssä (5.5) ja aattelin, että eiköhän se tähän tummaan pohjaan tartu. Ja sopivasti tarttukin. Väriin ei tullu mitään radikaalin suurta muutosta, mutta sain just semmosen tumman punasen vivahteen tähän, mistä tykkään ihan tosi paljon. Ei punanen, muttei mustakaan!

Ja tältä näyttäs tämä muutos..

Niin ja ihan ylipäätänsä, enhän mä oo esitelly mun lepakkotukkaa teille oikeestaan ollenka! Kunha sivumennen oon maininnu! :D On ollu vähä sopeutumista tähän ja oon kuullu kommenttia, että näyttää ihan lesbotukalta, mutta mitä sitten. Rekka puuttuu, mutta tukka on! Ja aikas kiva semmonen, nyt ainakin värin jäljiltä. Tai siis on ollu kiva muutenki, mutta menihän tää aika lyhyeks ku leikattiin ja oon paininu asian kans, että onks kiva, vai ei, mutta nyt alkaa silmä tottuun ja pituutta tulee takasi, niin tykkään. Unelmatukka tää ei vieläkä ole, mutta kohta puoliin saan muutenki painaa vaan huivi ja pipo päässä Levillä, niin väliäkös sillä. :) Kevääks tää on kasvanu niin, että saan unelmatukkani sitten. En ehkä punasta vielä sillo, mutta katotaa.. Tässä siis nykystä tyyliä:

Mä tykkään, mutta mitä sanotte te? Onko "lepakkotukka" vai iskeekö yhtään?

Viimesiä viedään.

Eilisen ajatuksia:

"Hmh.. mä melkein itkin tänään kun lähdin töistä. Mä en todellakaan tiiä miks, mutta joku ihme musta möykky kasaantu sisälle päivän mittaan. Oon ihan ihmeissäniki, koska mulla oli pirun hyvä viikonloppu, eikä tänäänkään oo tapahtunu mitään ihmeitä! Viikonloppu oli just sellanen ku toivoiski, sopivassa suhteessa työtä ja vapaa-aikaa, ihania ihmisiä, tanssimista ja hyvää oloa. Ja nyt, on fiilis kun sillä Ice Age-oravalla, jonka käpy on sen jääkuution sisässä, eikä se saa sitä. Eli suoraan sanoen, ärsyttää, vituttaa ja nakertaa! Ja kun joku ihana ja fiksu ihminen kertos mulle, että miksi, niin olisin enemmän ku tyytyväinen.

Kaippa tässä alkaa tajuaan, että kohta joutuu oikeesti sanoon heipat kaikelle tälle elämälle täällä. Ja sitten oon yksi. Tai en yksi, mutta sellasten ihmisten kanssa, jotka ei tunne mua ja tiiä millanen mä olen. Toinen kämppiksistäni tuntee mut kyllä, ja on mun ystävä, mutta ei sekään tiiä kaikkea ja loppuviimein aika vähän ylipäätään. Ja toisen kanssa ollaan lähinnä tuttuja. Kukaan ei tiä miten mä toimin ja miten mun ajatukset pelaa.. Tiiän, että tulossa on itkusia koti-ikävä puheluita niin perheelle kun kavereille, joten tyypit, varautukaa jo!
Ihanaa kuitenkin on se, että tiiän lähteväni pohjosesta ainakin kahden hyvän ystävän kera, juuri sen takia, että väkisinkin tullaan tutuiksi ja lähennytään puolen vuoden aikana. Ootan myös innolla niitä kaikkia muita uusia tuttavuuksia, joita tuun saamaan. Samaan aikaan tää kaikki on ihan älyttömän jännää ja ihanaa, mutta sitten taas uutta, tuntematonta ja ihan helvetin pelottavaa..

Mutta niin siis siitä itkemisestä. Oonhan mä herkkä ja mulle itkeminen on ihan normaalia. Mutta, että oikeasti tänään tajusin kuinka paljon vuoden aikana on tapahtunu. Olin kirjottamassa vapaatoiveita, kunnes mulle välähti, että perhana, meitsi on enää pari päivää seuraavassa listassa töissä.. Rupesin siinä si kelaan taakkepäin kulunutta vuotta ja voi pojat.. Onhan se ollut melkosta vuoristorataa.. Mutta joku mikä on pysyny siinä, on tuo työpaikka Pressossa ja se työporukka. Oon saanu niin ihania ihmisiä sieltä elämääni ja semmosia kokemuksia, ettei tosikaan. Se tiivis työyhteisö mikä siellä on, on ihan mahtavaa. Siellä voi lähes poikkeuksetta kutsua jokaista työkaveria työystäväks. Ja siks mä herkistyin, kun tajuan, että taas on aika jättää taakseen jotain hienoo.. Itkettää taas. Voihan herkkisminä!"

Tästä on näköjään tulossa sellanen ajatusvirta, ettei tosikaan.. Noh, tänään jatkuu tämmöset mietteet..

Puhuin sitten erään ystävän kanssa ja sain purkaa nää ajatukset jollekkin, joka vastas mulle ja keskusteli mun kanssa. En kaivannu lohdutusta, en sääliä, en välinpitämättömyyttä, vaan sitä, että saan kertoa tunteistani just niinkun ne mun päässä ja sydämessä pyörii. Ja sitä, että joku todella antaa mun tuntea näin. Mua pelottaa aivan saatanan tavalla lähteä, jos rehellisiä ollaan ja oonkin pyörittäny tätä ajatusta viime aikoina ihan kamalasti. Oikeasti, mitä jos oon ajatuksineni siellä yksin ja tahdon vaan kotiin. Mutta sitten heräsin ajatteleen asiaa, kun ystäväni totes, että minkä takia tahdon löytää sieltä muita ihmisiä, jos lähen ettiin itteäni.. Niimpä.

Minä, siis se minä, joka uskon ja tunnen olevani, tarvitsee muita ihmisiä. Minä olen minä, sosiaalinen ja puhelias tyttö, joka kaipaa ympärilleen ihmisjoukkoa. Siksi tahdon löytää muita. Mutta en tarkoittanut puhuessani, että pitäs löytää joukko samanlaisia ihmisiä, kuin minä, vaan sitä, että tarvitsen sen yhden, jolle voin olla avoimesti ja suojattomasti vain ja ainoastaan minä. Ettei koskaan tarvitse ajatella voinko tai saanko. Sen ihmisen pitää osata käsitellä mua tasavertaisena, ei lohduttaa, ei väitellä, vaan ymmärtää ja antaa olla. Antaa olla mitä? No antaa minun olla minä.

Siinä puhuessani tajusin vaan, että sellaisia ihmisiä mun elämässä on harvassa. Niitä on, mutta kuten eilen huomasin, lähinnä puhelinsoiton päässä.. Miks siis kaipaisin pohjosessakaan sen enempää? Taisin sanoakin ystävälleni, että nyt, jos kaipaisin halausta ja lohdutusta, kävelisin alakertaan ja pyytäisin sitä äidiltä, mutta, kun tahdon kertoa ajatuksiani ja tunteitani ilman sen suurempaa hössötystä, otan puhelimen ja soittaisin jollekkin ihmiselle, jonka kanssa niin voin tehdä. Mikä estäisi mua Lapissakaan toimimasta näin.

Ja jos nyt ootatte jotain ahaa-elämystä tästä kaikesta höpinästä, niin jääkää rauhassa oottamaan. Oon vieläkin ihan pihalla näiden ajatusten kanssa, mutta vähän vähemmän peloissani. Ja tällä hetkellä mä kiitän, öh, miten sen nyt sanois, sitä "peiliä", joka heijastaa mun ajatukset mulle selkeempinä ja päämäärällisempinä ja antaa mun katsoa siihen, ilman, että mun tarttis nähdä jotain muuta kun mitä mä olen.

Kyllä mä pärjään Levillä ja toivottavasti löydän sen mitä lähden etsimään. Ja sitä ennen, otan ilon irti kaikesta tästä rakkaasta ja turvallisesta täällä kotinurkilla. Joten, heippa, mä lähen nyt kerään voimavaroja ja tapaamaan ystäviä.

Pakko vielä jakaa tämä. Satuin kuunteleen tän vahingossa eilen näissä fiiliksissä. Hmh, melkonen sattuma sanon minä, kun en ole koskaan kyseistä biisiä kuunnellut edes.

Ayia Napa '12, Holiday part 3.

Viimesiä päiviä viedään. Viikonloppu häämötti ja meillä ei erityisemmin ollut suunnitelmia. Tietysti ootettiin katamaraaniristeilyä ja mietittiin, josko osallistuis hotlalla järjestettävään BBQ-iltaan.

Perjantaipäivä tais mennä ihan altaalla ja rentoillen ja illasta lähettiin kylille. Käytiin satamassa ihasteleen iltaa ja syömässä Marko's Fish Tavernassa. Oli hyvää!
Jonku aikaa pyörittiin vielä kylillä, käytiin yksillä Bedrockissa ja Iida teki tuliaisostoksia, kunnes si suunnattiin takasin hotellille. Sitten taiskin taas olla nukkumaanmenoaika.. Eipä ku taidettiin me kävästä baarillakin, koska ainakin varattiin liput BBQ-iltaan. :)

Lauantaiaamu meni, ylläri ylläri, missäs muuallakaan kun altaalla ja hengaillen! Ei me muuta oikeesti tehtykkää koko lomalla ;) Käytiin kyllä lauantaina vielä shoppailemassa, mutta piru, kun oli niin kuuma, että ei pystyny mitää..! Tultiin si takasin hotellille ja syötiin välipalaa, jonka jälkeen lähettiin pienelle kävelyreissulle lähirantaan. Se oli tosi pieni ja karu. Toisaalta myös aika kiva. Noh, kuvat kertoo kaiken.

Illalla oli sitten BBQ night, partyy, karaokee, kabareee, jne mitä meille oli huudeltu koko viikko. Pientä aivopesua. Todellisuudessa ilta piti siis sisällään hyvää ruokaa, kabaree shown ja sitten sellaisen naisen lauluesityksen, mikä oli kyllä aika hauska, kun se pyys yleisöstä tyyppejä mukaan esiintyyn sen kanssa ja siellä sitten porukka ketkutti. :D Mutta oli hauska ilta, meillä oli ihana mummuihminen, joka oltiin aiemmin päivällä tavattu altaalla, meidän seurassa ja oli ihan mahtavan hauskaa. Mä lähdin sitten vielä kaupungille yhden hotellin työntekijän kanssa, aiemmin mainitun aamupalapojan (se kun sattu puhuun vähän suomee, kun oli täällä opiskellu), ja oli hauskaa, lauloin karaokee ja pääsin käymään vähä Ayia Napan baariyöelämässä. :) Täytyy ehkä joskus lähteä sinne ihan vaan bilettään, vaikka ne missä käytiin, niin ei ollu mitään hirveen ihmeellisiä mestoja. No mut, eniveis, hauska viiminen ilta oli, kaikinpuolin! :)

Sunnuntaina ohjelmaan olikin si tullu muutos, katamaraaniristeily peruttiin ja yritettiin keksiä jotain korvaavaa tilalle. Käppäiltiin aamusta satamaan ja hypättiin merirosvolaivan kyytiin. Black Pearl oli laiva ja kapteenina toimi Jack Sparrow. Kuuma, kuten kuuluukin. Noh, mä en voi kertoo teille tästä reissusta muuta, kun, että älkää herranjumala menkö laivaan rapulassa. A. Kuuma B. Se keinuu C. Se todellakin keinuu! Ja paha olo oli taattu. Meikäläinen siis pötkötteli melko onnettomana koko reissun Protarakseen asti ja Iitulla oli vissiin kiva itekseen. Takasintulomatkalla mä hiukka piristyin ja jaksoin napsia parit kuvatkin. Risteily kokonaisuudessa oli ihan ok, ens kerralla en pode rapulaa, se on vissi se.

Ilta pakkailtiin ja hengailtiin hotellin baarilla. Iitu meni ajoissa nukkuun ja mä vietin vielä aikaa niitten työntekijöiden kanssa. Puolen yön paikkeilla mäkin hipsin nukkuun, mutta sää alko muuttuun ihan ihmeelliseks ja oli tosi nihkee nukkua. Satokin vissiin ihan hetken yöllä. Ja sit sitä jännitti ja odotti kotiinpääsyä ja nukku tosi levottomasti. Aamulla sitten aamupalan kautta ootteleen bussia takasi Larnacan kentälle ja sieltä kotiin. Lento meni hyvin ja sitä vaan ootti jo kotiinpääsyä ja omaa sänkyä ihan innolla.

Reissu oli huippu ja kiitos Iida seurasta, ehkä sitä vois lähtee toisteki jonnekkin..! Kaikki meni hyvin ja Finnmatkojen toiminta oli hyvää, ei mitään moittimista. Muutenkin reissu oli helppo ja selkee, mitä nyt alkuun meinattiin jäädä koneesta, kuka näitä laskee! :D Kuvamateriaalia on vielä paljon ja ruokakuvia myös, joten Ayia Napa ei ole loppuunkäsitelty ihan vielä, mutta nyt on jo palattu hyvin tuttuun ja turvalliseen Suomi-arkeen. Palaillaan näissä merkeissä ihan vaan fiilistelyn pohjalta suurimmaks osaks. Nyt kiitti ja kuitti! :)