Ayia Napa '12, holiday diary part. 2

Keskiviikkona hoidettiin aamurutiinit, eli aamiainen, altaalle, siellä pari tuntia aurinkoo ja sitten välipalalle kahden aikaan ja Iitu päikkäreille. Mietittiin, että mitä turhaa rikkoo hyvää kaavaa, kun ei siihen keskipäivän aikaan oikeesti jaksa tehdä mitään, kun on niin kuuma. Oltiin muutenki päätetty, ettei suunnitella turhia, ettei tuu pettymyksiä tai ressiä. Ainut, mikä oltiin lyöty lukkoon, oli katamaraaniristeily sunnuntaiks, kun päätettiin ostaa sinne liput jo tiistaina.

Päikkärien jälkeen lähdettiin ettiin satama-aluetta ja napattiin kamera mukaan, että pääs kuvaileen. Muuta tarkotusta reissulla ei suuremmin ollu, kunhan nyt pyöriä kaupungissa ja keksiä jotain tekemistä. Mä halusin kovasti mennä maailmanpyörää, joka oltiin edellisenä päivänä nähty ja ehkä teki mieli vähän minigolfatakin.

Mä rakastuin siihen satamaan. En tiiä, mikä noissa laivoissa viehättää ja siinä meren tuoksussa, mutta se vaan on jotain niin upeeta. Semmonen suolanen, kalalta haiseva merivesi ja laivat, ankkurit, köydet, valkonen ja sininen, turkoosi meri, aurinko, hiekka ja kaikki se. Satamat vaan on mahtavia. Olin jo jäämässä jonkun kalastaja-Jorgoksen vaimoks, jos sellasen olisin sattunu löytään! ;) Haha, ei löytyny ei. Satamassa tuli kuvailtua tosi paljon, johtuen ehkä mun intoilusta ja siitä upeesta ympäristöstä ja maisemasta ja kelistä, mutta tässäpä sen reissun satoa.

Aikamme ku oltiin pyöritty satamassa, päätettiin käydä Bulldog-nimisessä paikassa jäätelöillä. Oltiin nähty paikka satamaan käveltäessä ja Iitu halus sinne ihan pakosti, koska bulldog. Iitu siis omistaa englannin bulldogin (menikö Iitu oikein) ja rakastaa sitä yli kaiken.
Bulldogin jälkeen suunnattiin keskustaan ja päätettiin mennä minigolfaan. Lyötiin vetoa, että se kumpi häviää, tarjoaa seuraavat safkat. Ja Iitu hävis, haha. Aika tiukoille meni kuitenki!
Aurinko oli just laskemassa ja koska oltiin maailmanpyörän vieressä, raahasin Iitun mun kanssa sinne, vaikka se vähä hannas vastaan. Pari kierrosta makso 3e ja oon vieläki haltioissani siitä näkymästä sieltä ylhäältä. Ensinnäkin, nähtiin koko Ayia Napan alue siinä punasessa auringonlaskun valossa ja toisekseen, se auringonlasku ja se näkymä merelle. Voi morjes miten upeeta. Olin innoissani, ihan tosi innoissani ja räpsyttelin vaan kuvia!

Käytiin vielä shoppailemassa vähäsen ja mun matkaan tarttu Jack Daniel's-toppi, ja ihanaihanaihana tummansininen maksimekko. Tartteeko ees mainita, että mitä meitsin päälle valikoitu, kun päästiin hotlalle takasin ja päätettiin lähtee baarille vielä yksille. Olin rakastunu. Ja olen edelleen, kesä tule jo takasin Suomeen, niin mä ja mun maksi voidaan jatkaa tätä rakkaustarinaa. :)

Torstaina olikin si parisuhde koetuksella. Oltiin päätetty lähtee Paralimniin ostoksille, koska sitä suositeltiin oppaissa sellaseks paikaks. Hypättiin sitten bussiin päivällä, tietty siis em. aamupäivän rituaalien jälkeen ja matkattiin vajaa tunti Paralimniin. Nautittiin ilmastoidusta bussista ja maisemista. Oli ihan mahtavan upeet maisemat, kun bussi ajeli Cavo Gregon ja Protaraksen pikkuteitä ja näkymät oli melkein koko ajan merelle. Se turkoosi meri vaan on niin upee. Ja se Kyproksen arkitehtuuri. Ihanat siniset ikkunalaudat, ovet ja muut vasten sitä ihan valkosta kalkkikivee. Jotain aivan mahtavaa.
Onneks siis reissussa oli ees jotain hyvää, koska muuten oli hermo kireellä. A. Oli kuuma. B. Missä ne helvetin kaupat oli. C. Jos jotain löytykin, sinne piti kävellä ihan liian kauan D. Mielessä pyöri vaan: "Kotiin?"
Kun vihdosta viimein luovutettiin ja mentiin oottaan bussia, tiedettiin jo valmiiks, että se reissu ei voi päättyä kun siihen, että saadaan semmonen ensimmäisen bussimatkan bussi, jossa ilmastointi tarkoittaa "pidetään ikkunoita sepposen selällään" ja niin pois päin. No, ei vissiin tartte kertoo kävikö niin... Noh, siinä vaiheessa päivää alko jo naurattaan koko paska päivä ja oltiin lähinnä ilosia, että meijän kaveruus kesti sen ja tultiin sovussa takasin.

 

 

 Mielessä alko muutenkin jo siintään vaan kuva Tonyn Tavernasta, koska oltiin päätetty mennä sinne syömään paikallinen erikoisuus, meze. Elikkä semmonen monen ruokalajin illallinen (vaihteleva määrä ruokalajeja paikasta riippuen, mutta kuitenkin n. 15 ruokalajin illallinen), jossa ruokaa vaan kannetaan pöytään lisää. Sellanen makumatka Kyproksen ruokakulttuuriin. Mutta siitä lisää erikseen tulevassa ruokapostauksessa.

Ilta pääty pieneen humalatilaan ja juopotteluun omalla partsilla, samalla kirjotettiin kortit kotio ja töihin. Työpaikan kortista ei voida olla kun ylpeitä! :) Mutta perhana kun ei voi julkasta kuvaa, koska kortti ei vielä oo meijän tytskyillä perillä.
Taidettiin me kävästä meijän baarissakin yksillä. Joo, käytiin! Oltiin keskiviikkona saatu baarissa uus ystävä, meijän baarimikko Mindos! :D Semmonen 34-vuotias, hieman erikoinen tyyppi, joka rakastu vissiin Iituun kovin ja jutteli meijän kanssa kaikkee. Kovasti se halus oppia suomee ja puhukin sitä muutaman sanan, jotain ihan puutaheinää. Kuitenkin se oli aika hauska, joten istuttiin tosiaan torstai-iltaakin sen kanssa baarilla ja juotiin muutamat mojitot ja vissiin jotain muutakin. Se aina halus tarjota yhdet juotavat jostain kummallisista syistä ja aina se teki Sex on the beachit, vaikkei me ehkä sellasia oltais haluttukkaan. Noh, eniveis, hauska tyyppi ja oli hauska puhua jollekkin muullekin kun Iitulle, sori Iitu!<3

Siinä taas pari päivää, jatkan illalla sitten viikonlopusta.