Keittäjien kesäretki.

Kun joku ottaa koodia ja ehdottaa päivän ohjelmaks mm. raveja taikka kummitustalokierrosta, niin eihän päivästä voi tulla kun hyvä. Näin pääs eilen käymään keittäjäystäväni Nti Pennasen aka Penan kanssa. Ensin oli ruokahommia ja sen jälkeen tarkotuksena ottaa auto alle ja suunnata jonnekkin. Eli ei meillä hirveesti mitään suunnitelmia ollu. Pennanen oli googletellu paikkoja, joita vois käydä tsekkaan ja lopulta auto suuntas Pälkänettä kohti. Matkalla siinä sitten kerroin mitä siellä suunnalla kaikkee on, kunnei Pena siellä ikinä oo käyny. Kerroin mm. Syrjysen strutsitilasta ja eihän meillä ollu muuta vaihtoehtoo, kun poiketa tsekkaan huudit.

Ja siellähän meillä olikin kissoo, kannoo, koiroo, ukkoo, akkoo...JA STRUTSEJA. Ja villisikoja. Ja karvalehmiä. Ja Tero-sika.

Aikamme me siellä pyörittiin ja ihmeteltiin elukoita, oli kyllä huikeita. Varsinkin karvalehmänvasikat, aivan jäätävän suuret villisiat ja dinosauruksen näköset strutsit, jotka munii ihan järjettömän kokosia munia. Kyllä kannatti siis poiketa.

Sitten me jatkettiin matkaa. Poikettiin rauniokirkolle, joka on siinä Lahdentien varrella, ihan Aapiskukkoa vastapäätä. Laitettiin auto parkkiin ja lähettiin tutkiin raunioita.
Jos mä joskus meen naimisiin, niin saakohan tuolla vihkiä? En meinaan tiiä heti mitään hienompaa mestaa! Kirkko kuitenki.
Siellä me sitten lavastettiin harras rukoushetki, otettiin itsestämme yhteiskuva jonkun muistikortille (toivottavasti joku sen löytää), otettiin luontokuvia ja ihasteltiin paikkoja.

Sitten se oikee syy miks lähettiin ylipäätään Pälkäneelle. Hylätty huoltoasema, johon kaikki on jäänyt paikoilleen. Autio, rapistunut, homeinen, pikkusen pelottavankin olonen 80-luvulla hylätty huoltis. Löydettiin se vähän vahingossa tosin, kun oltiin lähössä kirkolta pois ja tän huoltiksen piti olla siinä jossain huudeilla. Kerettiin jo aatteleen, että hävitetty koko huoltis, mutta si satuin kattomaan yhdestä risteyksestä, niin siellähän se pönötti metikön keskellä. Ja ei muutakun auto parkkiin, kamera kouraan ja tutkimaan! Oli niin maan pirusti lasia, hometta ja rikkinäistä kamaa, että morjens. Friikeintä oli ehkä kaikenmoiset lelut joita siellä oli, niin yks karhu istumassa pihassa. Noh, antaa kuvien kertoo enemmän!

 

Vois myös luulla, että oltais tähän jo päätetty reissu, mutta matka jatku kohti Pälkäneen keskustaa. Olihan meijän nyt nähtävä, missä meijän ihana Nti Keittiöpäällikkö asustelee. Siellä pyörittiin hetki autolla, sitten parkkiin, koska nähtiin tuulimylly, se täyty ehdottomasti tsekata ja käytiin kattelee myös Suomen vanhinta tanssilavaa. Kaiken tän jälkeen istuttiin terassille oluelle ja pohdittiin päivän kulkua ja sitä, miten joku ihan tosissaan on päätyny Pälkäneelle asuun. Noh, tietysti meijän piti myös oottaa kyseinen keittiöpäällikkö paikalle ja kun hän saapu, niin istuttiin ensin pussisiiderillä bussipysäkillä, ohikulkijoita ihmetellen, jonka jälkeen mummojen kerhohuoneen kautta keittiömesun kämpille skumppalasin äärelle puhuun miehistä, töistä ja elämästä yleensä. Oli aika mahtava lopetus päivälle. Yöllä ajettiin kauheessa rankkasateessa kohti Mansee ja fiilisteltiin vielä täällä päässä huikeeta päivää.

Tämmösiä reissuja lisää, kiitti Pena!