Hupsista vaan se tääkin kesä suhahti ohi vaan. Ei se vielä ohi oo, mutta menihän se jo. Mä voisin päivittää Norjan reissusta ja muusta tapahtuneesta (jaa mistä, kun en käy kun töissä), mutta nyt mä
haaveilen. Kaipaan mennyttä ja ootan tulevaa. Vaikka pitäs nauttia tästä ja nyt, ei pysty.
"Antaisin mitä vaan, jos saisin ajaa autolla ja huudattaa rockia liian lujalla.
Auringonlaskun aikaan,
ajaa jonnekin missä ei oo ketään,
päihtyä, olla, nauttia.
Valvoo aamuun asti ja puhua humala pois,
nähdä auringon laskevan ja nousevan,
jakaa tää kaikki kanssas sun."
Haikeus, taas yhdestä menetetystä kesästä..josko sitä tajuais sitten ens kesänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti