Kesälomareissussa Norjassa.

"Valitettavasti" sitä si keskitty enemmän lomafiilikseen ja kun ei tuo nettikään pelittänyt, niin ei tullu päiviteltyä reaaliajassa.. Nyt on kuitenkin kuvat muokattu ja loma kaukana takana, niin on hyvä palata fiilisteleen, tässä kuitenkin pieni pätkä paikan päällä kirjoiteltua:

"Onko parempaa, kuin rentoutua mökillä, luonnon keskellä täydessä hiljaisuudessa? Ei oo. Siihen kun vielä lisätään Norjan vuoristoilma ja hetki ihan ylhäisessä yksinäisyydessä, niin loman syvin olemus alkaa olla selvillä... Ai, miten oon päätynyt tänne?
Noh...Lauantaipäivänä porukat nappas mut Tampereelta mukaan ja ajeltiin yhden pysähdyksen tatkiikalla Helsinkiin, Olympiaterminaaliin. Sieltä meijän botski lähti n. Klo 17 kohti Tukholmaa.. Ilta laivalla meni hytissä hengaillen, taxfree ja muut kaupat kierrellen ja päätty illalliseen Bistro Maximessa. Joku voi ihmetellä, että kuinka tylsää, mutta mä en löydä Ruotsinlaivatouhusta mitään hohtoa, joten oon enemmän kuin tyytyväinen tähän! Kaupoissa kaikki on yhtä hintavan olosta kuin maissa, taxfreestä ei tällä kertaa kannattanut ostaa mitään ja mua ei vaan noi laivan viihdykkeet hirveemmin innosta!
Ruoka oli bistrossa oikein hyvää, itselleni otin alkuruokapöydän ja vuohenjuustoleivän. Rehellisesti sanottuna olisin pärjännyt pelkän alkuruokapöydän turvin, sillä sieltä löytyi kaikkea mun makuun, mm. kirkasta perunasalaattia, lohta, coctailtikkuja suolakurkuista yms muista etikkaisista vihanneksista, vuohenjuustopunajuurisalaattia jne jne. Sitten taas tuo vuohenjuustoleipä...noh, itse kutsuisin enemmän salaatiksi, sillä lautanen oli täynnä vihreää, mutta leipä oli vuohenjuustoviipaleen alla oleva paahtoleivän palanen. Oikealla nimellä myytynä tuo ruoka olisi loistava. Jälkiruuaksi isäpuoleni puhu mut käymään laivakeittiöö kattomassa. Meidän ihana tarjoilija esitteli mulle köökitiloja ja oli kyllä huippua, vähän jotain erilaista! :)

Aamulla syötiin buffa-aamupala, joka oli ihan ok, ainakin monipuolinen jossei muuta. Sitten ooteltiinkin vaan, että laiva saapui satamaan ja lähettiin ajelee Ruotsin halki kohti Norjaa ja Eggedalenia. Ajomatkalla pysähdeltiin vaan pariin otteeseen, nähtiin norjalais-ruotsalainen hirvi, otettiin pieni ylimääräinen sightseeing-ajelu Mossiin, ajettiin tunnelissa Oslovuonon ali ja katseltiin maisemia. Mä taisin myös nukkua tunteroisen.

Illalla oltiinkin sitten perillä täällä mökillä. Mökki siis on mun kummitädin vuokraama, sijaitsee Eggedalissa, Norefjellin vuoristoalueella ja on tämmönen melkoisen perinteinen norjalainen vuoristomökki. Tädillä on tää nyt pari viikkoa käytössä, ja me ollaan täällä vieraina. Hurjan iso tää on, ihanan kodikas ja kivasti sisustettu ja viihtyisä. Perinteiseen Suomimökkeilyyn järvenrannalla verrattuna voi sanoo, että erilaista, lähinnä sijainnin takia, vieressä on suo ja ikkunoista näkymät vuoristoille. Mukavaa vaihtelua ja tykkään kyllä.
Eka ilta meni ruokapöydän ääressä ja taloksi asettumisessa. Täti oli valmistanut meille metsäkanaa, eli riekkoa, kuten sitten isäpuoli googlesta selvitti. Oli kyllä melkoisen hyvää! En ollut aiemmin syönytkään ja sopi kyllä hyvin tähän miljööseen se ruoka. Jälkiruokaakin oli, mansikkakakkua, mulle tän kesän ekaa sellasia, omnomnom, oli herkkua!
Aika pian sitten ruuan ja parin ristiseiskaerän jälkeen alko haukotuttaan sen verran, että oli ihana painaa pää tyynyyn, unta ei tarvinnut kovin ootella.

Seuraava aamuna sai nousta valmiiseen aamupalapöytään ja sen jälkeen tuli tehtyä pieni valokuvausreissu tossa lähistöllä. Sitten alkoikin valmistelut vaellusreissua varten."

Jatketaas sitten muisteluilla. Vaelluksella tulikin otettua kuvia jonkun verran todisteeksi, että minä, siis kyllä, MINÄ, olen kivunnut vuorelle, Høgevardelle, jolla on korkeutta 1459metriä merenpinnan yläpuolella. Oikeesti, oon ihan hullun ylpee itestäni, että jaksoin aika vaivoitta sen 14 km lenkin. Ja mikspä sitä ei jaksais, kun ilma on raikasta ja maisemat upeita ja saa kivuta ihan omaan tahtiin.
Itseasiassa alastuleminen on hankalampaa ja rankempaa kun ylösmeneminen, koska joudut kokoajan ottaan vastaan, ettet mee liian lujaa ja kaadu. Toki alaspäintulo menee silti joutusammin. Eniveis, ihan pieni liekki tuota haikkaamista kohtaan sytty. Mutta sellanen "kerran kaks vuodessa, kiva kiitti".

Mökille päästyä hengähdettiin hetki, ennenku kävästiin vielä Eggedalissa kaupassa ja sitten pääs saunaan. Norjalaisilla mökeillä sauna on harvinaisuus, eikä se tuossakaan mökissä kummonen ollut, mutta sauna kuitenkin. Voin kertoo, että sellasen 4 tunnin reippailun jälkeen oli melko makiaa päästä saunoon.
Saunan jälkeen mä rupesinkin kokkaileen. Punkkusoosit kiehuun ja avotulet grilliin, niin johan on ruuanlaitossa mieltä. Kaasuhella ja muutenkin se keittiö, äh, en osaa ees selittää miten hyvältä tuntu kokkailla. Taas muisti, miks sitä asiaa rakastaa niin paljon. Illan menuna oli:

Timjami-valkosipuli marinoituja entrécote-pihvejä, avotulella grillattuna

Punaviinikastike

Kantarellimuhennos

Perunagratiini

Grillikasviksia

Ja ai että, oli hyvää, vaikka itse kokkina häärinkin. Tais myös kanssasyöjät pitää, koska lautaset tyhjeni siihen malliin ja jaettiinpa sitten vielä punkkusoosin reseptikin. Äh, en vaan tiä, hyvä ruoka on vaan jotain niin ihanaa ja vielä parempaa, kun sitä saa tehdä ihmisille, jotka sitä arvostaa! Ja yhdessäsyöminen, parhautta.

Seuraava päivä menikin omalta osalta ihan chillaillessa. Keli oli aika huono, joten en keksinyt parempaa, kun käpertyä sohvan nurkkaan täkin alle ja napata kirjan kauniiseen käteen. Tällä hetkellä luen Anthony Bourdainin Kitchen Confidentialia, suosittelen. Oli niin rentoa, niin lomafiilis. Omaa aikaa. Just toi, mistä puhuin paikan päällä kirjotetussa pätkässä. Illalla vielä syötiin yhdessä ja pelattiin korttia. Opiskelin mulle uutta peliä nimeltä Canasta. Ihan mukava, mutta pari erää vielä lisää, niin pääsis siihen mukaan! Toiste sitten, koska tuollon uni voitti ja aamulla oli tiedossa aikanen herätys ja lähtö kohti Osloa, josta sitten illansuussa piti lähteä lentokoneella kohti kotia.

Oslossa pyörittiin kaupungilla ja mä valokuvailin. Käytiin Oopperatalolla ja Aker bryggellä. Mä ihastelin satamaa, laivoja, niin mä aina. Mikä ihme niissä viehättää, en tiedä, mutten malta olla niitä
ihastelematta.
Käytiin myös eräässä rannan ravintolassa syömässä ja söin elämäni ensimmäistä kertaa sinisimpukoita. Ja oli ihan järjettömän hyvää. Suuri kulhollinen kermaisessa chili-korianteri-kastikkeessa ja ranskalaiset valkosipulimajoneesilla kylkeen, niin ai morjes, kyllä maistu! Ei siis todellakaan ollut viimeinen kerta, kun sitä herkkua suuhuni laitan. Äh, kiva tässä kuolata tota kuvaa, kun jääkaappi on tyhjä ja vatta kurnii. Murrrr...

 

Kivan päätöksen lomalle teki vielä kahdenkeskinen juoruhetki serkkutytön kanssa ja samalla suunniteltiin myös syksyn reissua Amsterdamiin. Siitä, ja muista reilijutuista sitten omassa postauksessaan. ;)

Sitten sitä oltiinkin jo taas koto-Suomessa ja normiarjessa.