Päätöksiä.

Tulevaisuus on aika jännä käsite. Pitäis elää tässä ja nyt ja ajatella, että huominen on huomenna. Koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei kellään ole varmuutta huomisesta ja vielä vähemmän ensi vuodesta. Mutta joka päivä teet päätöksiä, jotka vaikuttaa tulevaisuuteen. Oli se sitten oma terveyden, työn, vapaa-ajan, minkä tahansa saralla. Sekin, että sä päätät, että annat päivän viedä mukanaan, vaikuttaa siihen, mitä päivä tuo tullessaan. On ihanaa, kun pystyy nauttiin hetkistä. Ja on helpottavaa antaa välillä koko elämä sen tunteen valtaan, että joku tätä ohjailee kuiten. Mutta mitäs sitten, kun sun pitää oikeesti päättää asioita, jotka vaikuttaa sun elämään monta vuotta?

Musta tuntuu, että vaikka oon asettunu tähän elämäntilanteeseen nyt hyvin, mun pitäs tehdä päätöksiä vuoden, kahden päähän. Kroppa kertoo päivä päivältä enemmän sen, ettei keittiö tuu oleen mun työympäristö kauheen pitkään, jos suunta on tää. Mä oon jo monta vuotta taistellut selän ongelmien kanssa ja tehnyt sen eteen asioita, enemmän tai vähemmän. Nyt on todellisen ryhtiliikkeen aika, jos mä haluan nähä itseni vielä viiden vuoden päästä siinä mitä mä parhaiten osaan. Ja siinä työssä, jota rakastan yli kaiken. Mutta samalla huomaan tekeväni varasuunnitelmaa. Tai suunnitelmaa. Mites ne toiset haaveet, opettajan tai opinto-ohjaajan duunit tai joku muu. Kun en ees vielä tiedä mikä.

Kävin tänään työhöntulotarkastuksessa, jossa puhuin hoitajan kanssa taas näistä, mitä päässäni pyörittelen. Käytiin tietty läpi työn rasittavia puolia ja just mun kohdalla varsinkin näitä fyysisiä ongelmia. Mullon saikkupäiviä viimesen vuoden ajalta kokonaiset YKS ja kun mietin taaksepäin kuinka usein selkä on ollut niin kipee, että itkettää ja migreenit niin pahoja, että silmissä sumenee ja oksettaa, niin saa vaan kysyä itseltään, miks en oo pois, jos sattuu. Rehellisesti sanoen, mä en pysty. Mun pää toimii paremmin, kun teen tota duunia ja musta tuntuu, että on turhaa olla pois vaivan takia, joka ei kuitenkaan sillä poistu. Mutta miks ihmeessä mä leikin niinkin isolla asialla, kun omalla terveydellä. Joskus on ihan okei levätä, sun kroppa tarttee sitä. Ja päätin tänään, että teen joka päivä asioita sen eteen.

Sun on pakko tehdä päätöksiä elämässä, jos haluat muuttaa suuntaa tai pysyä samassa. Mikä vaan on sulle parempi. Niin itsekkäältä kun se kuullostaakin, mutta itseäs sun on ajateltava. Viimekädessä niitten päätösten hyvät ja huonot puolet heijastuu vaan suhun itsees. Tyly tosiasia, jos sen niin tahtoo ajatella, omasta mielestä yks elämän parhaimpia oivalluksia. Tietysti meidän kaikkien valinnat vaikuttaa myös muihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta kuinka paljon helpompi on ajatella, että vaikutus on positiivinen muihinkin, jos sä voit jakaa omaa hyvää energiaas jollekkin. Ja toivottavasti mun ei edes tartte toistaa itseeni ja kertoo, miten sitä positiivista energiaa saat ittees kerättyä.

Viime vuosina mulle on iskenyt tiedonjano. Halu oppia.Aina se oikeestaan on ollut, mutta nyt mä osaan kanavoida sen kohinan mun päässä ja tehdä siitä jotain konkreettisempaa. Päässä pyörii kysymyksiä: "Mikä on tää hetki" "Miten tähän on tultu" "Mitä tästä eteenpäin" "Miksi mä toimin näin ja sä noin" "Kuka tätä ohjaa ja minkä pelin nappuloita me ollaan" . Noh, tätä kaikkee oppiessa ja tutkiessa on vastaan tullut juttuja, joita en oo ennen tiedostanut. Vastaan on tullut myös ajatusmalleja, jotka kolahtaa, asioita, jotka selkiyttää. Ja mä kirjotan. Enemmän kun koskaan ennen. Ne jutut on saanu mut pohtiin, että mähän voisin joskus jakaa oppimaani. Yks ihminen on tällä hetkellä vaikuttanut mun elämään aika paljon. Siihen tyyppiin tutustuminen on ollu joku suurempi juttu, koska ei oo sattumaa, että kesällä istuin parvekkeella pohtimassa kaikkea tätä ja nyt mä jaan niitä ajatuksia jonkun kanssa, joka ei pidäkkään mua ihan kummallisena. Oon saanu hulluna rohkeutta jakaa mun pohdiskeluja. Mutta pointti on lähinnä se, että mitäs jos mä voisin avartaa muiden maailmaa jollain tapaa. Vaikuttaa siihen, niinkun joku vaikuttaa muhun nyt. Antaa näkökulmia, ehkä vastauksia tai ainakin keinoja löytää vastauksia. Entäs jos se olis mun juttu. Oon ruvennut etsiin alaa, jolla pääsisin tätä toteuttaan. Oon myös miettiny, pitäskö mun kirjottaa enemmänkin. Jos mä julkasen tän tekstin, tulee se oleen eka kerta, kun päästän tämmösen Miljan näkyville näin laajalle joukolle. Ja se tuntuu hyvältä. Tietyllä tapaa haluankin jonkinsortin reaktioita. Entä jos tää teksti vaikuttaa jonkun elämään jotenkin. Kuinka siistiä se olis.

Musta tuntuu, että en tänään saa aikaseks sen suurempaa päätöstä sen suhteen, mikä musta tulee isona. Mutta löysin yhden hyvän väylän, jota kautta saisin otettua pari askelta siihen suuntaan, mihin pyrin. Se tulis vaatiin urhauksia, jostain asioista ja tiettyjen ihmisten läheisyydestä luopumista, mutta eihän se olis eka kerta. Tässä vaiheessa muistuttaisin itseenikin siitä, mihin oon päätyny, kun pari vuotta si lähdin itkien pois kotoo. Se, että joku juttu mietityttää, on yleensä hyvä. Sillon suunta on oikea. Kunhan teet oikeita päätöksiä. Oikeasti, sä voit päättää tänään muuttavas tulevaa, mutta muista, että huomennakin voit tehdä niin. Mikään ei oo lopullista, mitään ei tarvi lyödä lukkoon. Jos mä sanon tänään jollekkin asialle kyllä, on ihan okei sanoa huomenna ei. Mikä tahansa susta tuntuu hyvältä.