Kesä on mielentila.

En tiiä teistä, mutta kun kesästä puhutaan ja siitä vinkuu ja vonkuu lähes jokatoinen suomalainen että kun 'kelit on sitä ja tätä'' ja ''pakoon ulkomaille, äkkilähtö, ihan mitä vaan'', niin oon kyllä todella onnellisessa asemassa, kun nautin kaikesta siitä, mitä oon elämään taas löytänyt. Ja siitä, että mulle kesä on mielentila.

Esimerkiks tänään, päivällä lenkkeilin tossa joenrannassa ja löysin paikan, johon aattelin vielä hetken päästä lähtee lapin yötöntä yötä viettään, laittaa pienet tulet ja nauttia hiljasuudesta, ehkä vähän yrittää kalastaakin.

Tai sitten se, kun otin keväällä kaverilta edullisesti poistetun lonkkarin alle tänään ekaa kertaa, ja kiertelin tunturin maisemissa Utsuvaaran parkkiksella. Aurinkokin paisto niin lämpimästi, että heitin paidan pois, makoilin laudan päällä ja fiilistelin kesää ja kajareista pauhavaa punkkia.

Toki olis voinu vituttaa tuossa männä viikonloppuna, kun vesi oli jääkylmää, ettei uida olis tohtinut, mutta silti, en vaihtais sitä iltaa Aakenuspirtillä hippiperheen kanssa, suljettuja some-laitteita, meille lämmitettyä rantasaunaa ja kylmää vettä joessa mihinkään tässä maailmassa.

Entäs se, kun sie painat meneen untuvatakki päällä Veresrockissa festaroimassa, kun samaan aikaan kaverit päivittelee palanutta tirissyttä nahkaa ja hellettä Ruisrockista. Senkin vaan sanon, että se fiilis, paikka ja ihmiset oli mulle tärkeempää entä ykskään hellepäivä.

Ja jos sataa, mitä sitten. Mie olen löytänyt unohdettuja harrasteluja taas ja askartelen, luen ja kokkailen kotosalla, eikä sade haittaa hetkeäkään.
Lenkkeilykin on mielekkäämpää astmaatikolle raikkaassa sadeilmassa.

Mielentila, sanompa vaan. Löytääkä se. Mie löysin ja siksi tämä kesä on mulle just sitä, mitä siittä teen vaikka rahaa ei oo kun roskaa ja joku vois väittää jopa yksinäiseksi. Mie viihyin etelässä vain jonkun seurassa, mutta yksin olin todella yksin. Nyt mulla ei hetken vertaa haittaa vaikka kakskin vuorokautta sujahtaa yksinollessa. Ja kuten sanottu, sujahtaa, tunnit oikein valuu käsistä. Ja yks juttu tyypit, 17km täällä ei oo mikään matka käyä vaikka vain moikkaamassa kaveria.

Lappi on muuttanut mun suhdannekäsitystä monessa asiassa ja eniten mä rakastan sitä, miten se on opettanut mut oikeasti olemaan oma itseni ja nauttimaan pienistä jutuista.
Peace and love ja tehkää teille teijän kesästä kesä. Tässä teille vielä aidointa iloa maailmassa, naamaa syövistä sääskistä huolimatta.