Päivät kääntyy syksyyn.

Meikä on taas reissussa. Mielenrauhan palauttanut ihana kuukausi kotona takana ja nokka on taas kohti etelää, parin päivän visiitti tulee tehtyä myös Osloon. Mutta taas ollaan ikävöimässä jotain. Tää ei oo toisaalta uutta ikävää, ei vaan saanu oikein nollattua tota kesää, kun on puoltoista kuukautta ollu näkemättä ihmistä, jonka kanssa nyt jakaa kodin. Hiukan väärät sfäärit, kun toinen yrittää päästä vapaalle ja meikällä taas alko just skarppaus ja palailu työkuvioihin ja arkeen. Vaikka sitä olikin erossa koko kesän, niin on ehkä hyvä saada taas viimeisen viikon jälkeen etäisyyttä. Liian paljon liian pienessä ajassa, vaikka sitä yrittikin välttää. Ei silti, etteikö olis ollut huikeeta hiukan viettää laatuaikaa toisen hipinretkun kanssa. Kiitos siitä muru. ❤

Rehellisesti sanottuna oon yllättyny, että ikävöin kesällä niinkin vähän. Minä, joka tunnen kaiken niin täysiä. Mutta ehkä sitä ei antanut sille vaan valtaa, kun tiesi, että se sieltä kotiin tulee, ainakin taas hetkeksi. Tulevasta ei sitten tiiäkkään, mutta eikhän se rullaile omalla painollaan, ei pysty ressaan. Kerta toisensa jälkeen meinaan tää juttu ja se mies yllättää mut positiivisesti ja opin uutta monella tavoin, vaikkei tää oo ikinä ollutkaan sieltä iiseimmästä päästä.

Mutta ei mun oikeastaan pitänyt avautua tuollasista, se vaan ilmaantu tohon näytölle niin luonnollisesti, että olkoot.

Alkaa fiilis kääntyyn syksyyn. Aamusin ilmassa tuoksuu ne kouluaamut, jolloin keräännyttiin yleisurheilukentälle liikuntatunneille, ilmassa oli viileä kaste, mutta aurinko paistoi silti vielä lämpimästi. Tietynlainen haikeus hiipii iltaisin saman viltin alle, kynttilät luo tunnelmansa kun pimeys vihdoin palaan lappiin. Oma vireystila on ihan erilainen ja uudet tuulet alkaa puhaltaa lämpimästi, taino, tässä vaiheessa ehkä paremmin se tuuli on viilee, kun puhutaan työkuvioista tuntureissa. Sitä on innoissaan, ehkä hieman peloissaanki. Samalla jalat on niin visusti maassa ja olo varma, luottavainen. Vaikka en yhtään tiedä mitä loppuvuosi tuo tullessaan, mutta oon varma, että vielä aiempaa parempaa. Muutoksia. Sitä jopa odottaa, mitä vastaan saattaa tullakin, viime aikoina on tapahtunut niin hämmentäviä juttuja ja kohtaamisia, tai sitten kaikkeen on alkanu suhtautuun erilailla. Oli miten oli, tää kaikki on vaan ja ainoostaan kasvattavaa, jollain tapaa myös inspiroivaa. Jäädään ootteleen seurauksia.