Töitä ja normaalielämää?

Aamulle menin töihin seiskaan. Pääsin töistä kolmelta ja tulin kaupan kautta kotio. Ja huomenna sama (miinus kauppa) ja keskiviikkona, ja jatkossa ilmeisesti aika usein. Onko tää sitä kuuluisaa normaalielämää, josta ihmiset puhuu? Mennään töihin 7-8 aikaan ja päästään siinä neljän kieppeillä. Sitten hoidetaan kauppa-asiat ja sitten kotiin, ruokaa ja aikaa perheen kanssa. Ja hoidetaan kotia. Hmmm. Voin muuten kertoo, että ei oo mun juttu :D Mä tahdon epäsäännöllisyyttä, pitkään nukkumista ja yöllistä kaupassakäyntiä ABC:llä. En tiä mikä mua vaivaa, mutta se ois mulle sellasta normaalielämää. Kyllä tätäki tekee, mutta vihaan tällaista säännöllisyyttä elämässä. Mä tahdon tehdä sunnuntaina tuplapalkkatöitä, mä tahdon lähteä illalla töiden jälkeen käymään kaljalla, mä tahdon kaikkea sitä, mikä on muka negatiivista ravintola-alalla. Ps. Tahdon piiloutua keittiöön.

Olin siis ekaa päivää töissä Ylöjärvellä tänää. Ja aamuherääminen ei tehny tiukkaa, koska menin puol 10 eile nukkuu. Mutta tänäänki, ja huomenna, ei!? En voi elää sellasta rytmiä. Ja voi että. Minä kassalla. Tai ylipäätänsä asiakkaitten silmien alla. Mä en tykkää suuresti sellasesta. Kunnon ravintolassa sä oot vaan siellä keittiössä ja väsäät ihmisille ruokaa. Tai siis ei aina, mutta semmoseen mä tahdon. En jaksa olla asiallinen asiakaspalvelija, vaan enemmänki semmonen kokinrenttu :D

No, mutta tää kokinrenttu puuhaili aamiaistarjoilijana Nokian Edenillä viime viikon ja oli ihan lepposta. Kyllähän sitä rahasta kerää lautasia ja hymyilee nätisti ihan koska vaan. Ja on ollu kivaa tehdä töitä! Ei tartte vaan kuluttaa aikaa jotenki, vaan tekee oikeesti jotain. Päässy taas keittiöönki. Parasta, hih.

Rankat työt vaatii rankat huvit, joten lauantaina juhlistettiin kaveriporukalla Pilvin täysikäisyyttä. Yks mun parhaista ystävistä siis täytti vihdoin ja viimein 18 ja pidettiin hyvät juhlat. Etkoiltiin Pilvin luona, josta siirryttiin seiskalta Volumeen, joka oli vuokrattu vaan meidän porukalle 19-22 ajalle. Jäätiin tietty sinne jatkaan iltaa, että ei porukan tarttenu maksaa sisälle moneen paikkaan. Plus, että Volumessa ei ollu mitää Halloween-hömpötystä suuresti, ku ei me lähetty ollenka sinne linjalle. Hauskaa oli ja mä jaksoin korkkareissa koko illan :o Tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Se täytyy sanoo, että musiikki oli loistavaa, mutta liian vähän oli tanssittavaa musiikkia. Suurimmaks osaks dubsteppiä vaan, joten pieni dubstep-överi pääs tapahtumaan, varsinki ku olis ollu dancedance-fiilis :D Mutta baariin tykästyin ja henkilökuntaki oli aika jees, silmänruokaakin riitti ;)

Päivänsankari ja meitsi.

Söpö kaksikko!

Tässä kuulumisia taas tältä erää ja palataan joskus, kun on mielenkiintosempaa kerrottavaa ku työt. Heh.

Projekti nimeltään vaalennus, tai jotain.

Tää pää sai muutosta vihdoin ja viimein perjantaina. Tiia, mun veljen tyttöystävä, leikkas ja värjäs mun hiukset. Homma oli kyllä vähä semmonen väliaikanen pakkoratkasu, että niille on jotain tehtävä, koska viime kerrasta on aikaa niin kauan. Alotuksessa ois vaalenteluprojekti, ei mihinkä platinablondiin, vaan pari astetta vaaleemmaks. Mä kun vaan tykkään käyttää näitä hyväks todettuja parturi-kampaajaks opiskelevia tyttösiä, niin aikataulut ei koskaan sovi yhteen ja mun tukka vaan kasvaa ja kasvaa ja juurikasvua saa aina värjäillä. Onneks Tiia kerkes nyt vähä pelastaan tätä. Ja oon kyllä tyytyväinen lopputulokseen.

Lähtökohta.

Raita-aineet vaikuttamassa.

Ja raitaa päässä.

Lopputulosta, ja söpön punertava naama :D

Magical wednesday.

Aamusta meikä harhaili jossain Ylöjärven mettiköissä, koska luotin Google Mapsin suorimpaan reittiin. Paskat se mikään suorin ollut! Minä menin pikkukilpurilla siellä pitkin maita ja mantuja jotain pikkusia hiekkateitä ja luulin olevani eksyksissä, kunnes saavuin paikkaan, jonne pitikin. Mutta oikeesti meinasin vaipua sellasee epätoivoon, kun en uskonu löytäväni perille. Myöskin bensamittari oli ystävä, joten oishan se nyt ollu huippua jäädä jumiin johonki korpeen, kun on menossa työhaastatteluun. NOT.

Ton näkösenä tuli siellä käytyä.

Jep, tommosissa.

Työhaastattelu meni hyvin, tuun viihtyyn siellä mestassa erinomaisesti! Ihan huippumamma se mun "pomo". Tosi rento ja höpötti paljon, enkä häpeilly yhtää puhua sen kanssa kaikkee, kun taas joskus käy niin. Maanantaina ekaan työvuoroon, ihan mahtavaa. Ootan innolla, paitsi niitä aamuherätyksiä VIIDELTÄ tai viimestää puol kuus. Ei oo mun juttu noi aamut, ainaka näin pimeenä vuoden aikana, mulla sekoo nuppi ja kiukuttelen aamusin ihan ku pikkukakara tyyliin : "Eikä, en tahdo lähtee mihinkä, mä tahon jäädä lämpösen peiton alle ja mököttää ja mä en tahdo pukee päälle ja en tahdo syödä aamupalaa ja inhoon kaikkee ja kaikki on huonosti". Ja kaikki vinguttuna semmosella pikkulapsi-äänellä. Sounds great!? Miettikääpä sitä mun eksä raukkaa, joka kuunteli sitä lähinnä joka aamu, kun olin menossa kouluun/töihin/muuta aikasin alkavaa. Se toki teki sen suuuuuuren virheen kerran, kun halusin kiukuta, niin tyyppi vetää peiton mun päältä ja yritti vielä tönätä mua alas sängystä! EI NIIN TEHDÄ. Mä kiukkusin sille loppupäivän, mutta jossain vaiheessa mua rupes jo naurattaan, että osasin olla niinkin lapsi. Mutta joskus sellaiselle on tarvetta, eikö totta ;)

Kun pääsin kotiin (hieman asfaltoidumpaa ja nopeampaa reittiä) datailin hetken ja olin jo menossa päikkäreille, kun mun ystävä Janne houkutteli mut kahville sen työpaikalle. Noh, minä kun en oo koskaan ks. paikassa käyny, niin hyppäsin bussiin ja taioin itseni (Ja Janne, kyllä, se oli suuri taikatemppu, hehe ;D) paikkaan nimeltä 2h+k. Janne toimii siellä kokkina (ihan huippuna sellasena tietty) Noh, meitsihän rakastu paikkaan ihan täysin. Kodikas, sopivan pikkune, herkulta näyttävä ruokalista, avokeittiö ja mukava henkilökunta. Kahviteltiin, rupateltiin ja kattelin kun Janne teki töitään. Sitten heräs nälkä ja mut ylipuhuttiin syömään etanoita, koska ne kuulemma on siellä tosi hyviä. (Ja voin sanoo, että on!) Taistelin vastaan, en siksi, etteikö ne ois hyviä, vaan siks, ettei tehny mieli, halusin salaattia. Tosin kun sain annoksen eteeni, niin aloin vaan syömään, kuvaaminen unohtu, vaikka piti, joten lainasin täältä vastaavan kuva. Oli ihan huippuhyvää, vaikkakin tirisi rasvaa.

Tolta se suurinpiirtein näytti.

Ja tämmösiä syöpöttelin ootellessa. Hyvää ja hyvää!

Koska näin, miten hyvältä eräs jälkkäri näytti, oli munkin pakko saada. Ja sitä ei kuvaa sanat, mutta se oli jotain taivasta mulle. Suklaata, jäätelöö, vähä marjoja. Mmmm nam.

Kyllä Janne tietää, mistä tytöt tykkää. SUKLAASTA.

 Kotio ku pääsin, niin oli kiva nukahtaa vattan (ja kahden kissan) viereen ja vetää pikku päikkärit. Ja kun heräsin, rupesin kirjottaan tätä ja feisbuukkaileen. Sitte tuli Jannen kanssa puhe Salkkareista ja pyysin sen mun luo kattoon niitä. Iltahan venähti, koska teema oli paskat teevee-ohjelmat ja nauraminen. Katottiin just nää hyvät Kalajoen hiekat ja BB. Salkkarit on hyvä ja C.S.I, vaikka niistäkin molemmista saatiin revittyä huumoria. En oo pitkään aikaan nauranu niin paljon ku tänää.

Näin kivan päivän jälkee näkee hyviä unia tai ainaki voin taikoo niistä hyviä. Palataan.

Auringonpalvontaa.

Nautittiin äitin kisun kanssa vähä auringosta terassilla.

Leevi "the pikkukisu" venyttelee.

Maybe falling for this fall.

Aurinkoinen syyspäivä, ei kiireitä minnekkä. Hieman ulkoilua ja asioiden hoitamista, siivoomista, pyykkienpesua ja ruuanlaittoo. Ja sain töitä tälle viikkoo, ihan huippua!! Toivottavasti osaan huomenna lähtee sinne töihi :D Ku ei oo hetkeen tarttenu. Mut ihan huippua, ei ois enää jaksanutkaan tällaista chillailua.. Työvuorot tulee oleen 8-12, joten ei ne nyt ajallisesti päivästä kovin suurta osaa vie, mutta tuleepaha käytyä Nokialla, tuleepaha tehtyä jotain ja tienaapa ees jotain, jeejee :)

Mut mä alan pikkuhiljaa lämpeen tälle syksylle, koska tää on oikeesti tuonu hyviä muutoksia tullessaan ja etenki hyviä fiiliksiä. Pikkuhiljaa alkaa tunteen ittensä oikeesti taas omaks itsekseen. Kevään ja kesän toilailut ja niistä aiheutuneet muutokset ja muutenki kaikki mitä mun elämässä on tapahtunu viimesen puolen vuoden aikana, on vaikuttanu muhun niin paljon. Pikkuhiljaa parempaan päin ja voi oikeasti katsoa peiliin niin, että sieltä katsoo se ihminen takasi, kenet oikeasti tunnistaa.

Mut ei mulla sen suurempia jaaritteluja ole, teeveen antimet kiinnostaa nyt enemmä, joten tässä pari kuvaa tältä päivältä :

Kerranki kalenterissa merkintöjä!!

Tälläsen sotkun saan aikaan kun väsään..

..tätä! Ruisburgeri ja lohkoperunoita.

NAMM!

Messupäivä.

Takana mukava päivä äitin kanssa. Kierrettiin yhdessä siis messut, joissa yhdisty 5 eri tapahtumaa. Muoti-, kauneus-, terveys-, nordic hair- ja gold silver watch-messut. Paljon ei jääny käteen, lähinnä sellasta, ai että ku kiva idea ja sillai, ei mitään huippua erikoista. Jos ois ollu enempi aikaa ja rahaa, niin oisin ehkä kokeillu jotain kasvo- tai jalkahoidoista, hieronnoista tai ottanut ehkä jokku ripsenpidennykset taikka jotain. Mutta, en oikein nauti niistä niin paljon, siellä kaikkien pällisteltävänä, niin jätin väliin senkin takia. Paljon oli näytteilleasettajia ja nähtävää, näytöstä ja kilpailua, niitäkin tuli hieman huonosti seurattua, kun ei äitiä niin innostanu. Ja tuli tosi vähän ostettuakaan mitään. Tässä jotain kuvaa päivän saldosta. Messuilta en kuvia ottanu, se oli jotenki hankalaa ja sellasta, niin jätin väliin.

Tämmösessä asustuksessa pyörin päivän.

Testiin ostin tämmöset tuotteet matkakoossa.

Ei kortsuja, vaikka siltä näyttäs. Laihduttajan kaakaoo, jonka pitäis hillitä makeanhimoa. Testataan.

Kynsileimausta. Harkitsin paketin ostoa, mutta mietitään vielä.

Ja sitten herkkuja, eli jugurttirusinoita.

Käytiin äipän kanssa syömässä ABC:llä ja oon edelleen ihan ähkyssä. Eikai siis auta, kun löffäillä hieman ja nauttia kynttilöistä ja teeveen tarjonnasta.

Iltapalaherkkua.

Vuohenjuustosalaattia. NAM. Ei mulla muuta.

Kiireistä lomailua.

Maanantaista ei jääny oikein käteen mitää. Kävin pyörähtään Nokialla, näin paria kaveria ja käväsin äitillä. Ei kuvia, ei fiiliksiä, njää.

Mutta tiistaina mulla sitten oli työhaastattelu, joka meni putkeen, sain paikan! :) Osa-aikaista hommaa lounasravintolassa Tesomalla. Kätevä homma, kun kerkiän tekeen muitakin töitä samalla. Mukavaa.

Tällaisessa vaatetuksessa tuli palloiltua päivä ympäriinsä.

Sitten näin hyvää ystävääni Jennaa syömisen merkeissä. Se on meille vähän niinkuin tyypillistä. No, päädyimme Panho Villaan, vaikka ensin pitikin mennä Zarilloon. Hienoinen pettymys oli, kun avattiin Zarillon ovi ja paikka tupaten täynnä. Olisimme a. saaneet parempaa ruokaa, b. päässeet halvemmalla ja c. saaneet parempaa palvelua. Nimittäin kun saavuuttiin Panchoon, niin ensimmäisenä kuuluu, kuinka paikan ainut tarjoilija soittaa seuraavaan vuoroon tulevaa aiemmin töihin, kiroaa puhelimeen, kuinka v..... hänellä on ollut kiire koko aamun ja saanut juosta jne. Ei mikään kauhean mieluisa avaus sille tilanteelle. Myöskin palvelu oli hätäistä. No ymmärrän, tiedän mitä on työskennellä siinä kiireessä. Mieleeni ei silti tulis asiakkaiden kuullen huudella vittua tai muutenkaan antaa sen näkyä kaikille asiakkaille, että ärsyttää ja on kiire. No, hyvä ruoka, parempi mieli ja poistuttiin ravintolasta vatsat täynnä ja ihan tyytyväisinä! Myöskin kaikki kuulumiset tuli vaihdettua.

Siittä sitten siirryinkin Ideaparkkiin tapaamaan mun parasta ystävää Sofiaa. Kierreltiin kauppoja, mutta ei oikein mitään tuntunut löytyvän. Mä tahtoisin uusia kauppoja, uusia merkkejä, ei aina näitä Veromoda, Only, H&M, Vila- rytkyjä. Oli Ideaparkkiin avattu Cubus, mutta ei sielläkään mitään maailmaamullistavaa ollut. Ehkä oon vähän nirso. :D Tai täytyis lähtiä Helsinkiin kaupoille, niin kokis uusia elämyksiä ja osais taas arvostaa tuttua ja turvallista ympäristöö.

Syksyinspis tunikoihin ja sukkahousuihin.

Keskiviikkona sain hoidettua työkkäriasiat kuntoon, nyt on kaikki hyvin, saa hakea työttömyysturvaa, mutta saa myös tehdä osiks töitäkin. :)  Ei tää ehkä ihan ideaalitilanne ole, mutta kelpaa paremman puutteessa. Sain äsken toisen puhelun töitten saralta, ja saman vuokrafirman kautta, samaa lounasravintolaketjua, sama työnkuva, osa-aikaista. Ens keskiviikkona haastatteluun, jei!

Sitten hieman pyörin kaupungilla ja nautin kirpeestä aurinkoisesta syysilmasta, odottelin kaveria kaupunkiin. No, Milla saapui ja käytiin lounaalla The Coyote bar & grillissä. Ei olla Millan kanssa nähty iäisyyksiin kunnolla ja kun ollaan jonkin verran samantyyppisessä elämän tilanteessa, niin juttua riitti. Höpötettiin ruuan parissa pari tuntia. Oli ihan loistavaa vaan jutella ja tajuta, että edelleen ollaan niin hyviä ystäviä.

Sitte pitikin jo kiirehtiä kotio, josta lähdin veljen kanssa Mänttä-Vilppulaan, ensin vaarilla poikkeen ja sitten mummulla. Mä jäin yöks sinne, kävin viettään laatuaikaa myös iskän ja sen kihlatun luona, juotiin vähän viiniä ja nautittiin :) Ihana reissu, onneks lähdin.

                                                

                                         

Ja tässä vähän syksystä Tamperetta.

Ratinansuvanto ja kävelysilta.

Suomen Hopealinjan laivat edustettuna. Kesän työpaikka.

Sorsia. Ja synkkää vettä Tammerkoskessa.

Nyt oon oppinu jo vähän nauttiin tästä syksystä. Mutta en edelleenkä myönnä, että tykkäisin siitä. Mulla on ollu nyt vaan niin kivaa tekemistä ja varsinki paljon tekemistä. Nyt ollaan jo perjantaissa ja tää viikko on vaan hujahtanu. Tiedossa on vieläki kaikkee mukavaa, mutta ensin mun täytyy selvitä näistä oloista, jotka eilinen työpalaveri aiheutti. :D Käytiin läpi kesää ja mietittiin tulevaa. Oli mukavaa, nyt on tiedossa ens kesäks hommiakin. Jollei vakkaripaikkaa jostain löydy. Mutta siinä palaveerattiin, syötiin, ja ehdottomasti juotiin. Viideltä oon painanu pääni tyynyyn ja sain viekkuuni ihanan työystäväni, Riikan. :) Mutta huhhu, en muista koska olisin ollut noin jurrissa. En ees tykkää yhtään siitä, miten humalahakuisuudeks se menikään. Tänään kärsitään ja hetkeen ei tartte nautiskella. Huuhhhhu :D
Mutta huomenna Muoti- ja Kauneusmessuja Helsingissä äipän kanssa ja sunnuntaina ihan vaan chillailua ja tää kämppä täytyy siivota!! Mukavaa syksyistä viikonloppua mulle, sulle, meille ja teille!!

My very own fall break.

Minäkin kun kaikki muutkin. Päätin siis, että olen syyslomalla, koska muutkin on! Lomallahan kuuluu siis ottaa rennosti, nähdä kavereita ja ehkä vähän sukuloida. Näin siis teen. Ja sitten toivottavasti aloitan jo sen työskentelyn, saas nähä miten tiistaina työhaastattelussa käy. Työhaastattelu ei ehkä kuulu lomailuun, mutta teempä pienen poikkeuksen ;) Onneksi!

Mulla on taas niin hymy huulilla, etten oikeestaa ees tiiä voiko tää olla todellista. Pienellä mut saakin näköjään hymyilee näin, tai ehkä se vaatii vaan oikeen henkilön, mutta ei sen väliä, en tahdo luopua siitä, mikä tän saa aikaan. Oon kaivannu tätä hölmönä hymyilyä :D Pientä ihastumista ilmassa, ehkäpä. Hihi.

Sitäpaitsi kyllä tää syksy vaatii jotain hymyilyn aihetta tai aiheuttajaa, koska taas tänään tuli todettua, että jos se aurinko ei paista, niin vihaan syksyä. Masentaa vaan niin paljon kaikki ja tuntuu ylitsepääsettömän hankalalta ja olo on laiska ja väsynyt. Njääh, inhottavaa, koska en ole sellanen ihminen! Muuten oli tosi kiva vklp, perjantaina olin kaverin tupareissa, joissa tapasin uusia, kivoja ihmisiä. Lähdettiin myös hieman Tampereen yötä katsastaan, SENSSIIN, jonne en oikein innostu lähtemään. Kiitos, tuli todettua taas miks. No mutta, pääsipähän tanssiin! :) Eilen oli vähän darrapäivä, mutta illalla näin yhtä ihanaa ystävää, käytiin kahvilla ja juteltiin ihan kamalasti! Ja semmosista asioista, mitkä ei aiemmin oo tullu ilmi. Ja mun maailmankuva laajeni taas, mikä ei koskaan ole huono juttu.

Mulla on nyt tiedossa niin mukava "loma"-viikko, että ootan vaan, että se alkais! Tekemistä joka päivälle, nään ihania ihmisiä ja viikonloppuna sais ehkä viettää vähän aikaa sen ihmisen kanssa, joka tän hymyn saa esille. Hmmm, jeeei! Me happy. :)

Kai vois laittaa pari ihan random-kuvaa viime päiviltä. Jaksa itekkä tsuumailla postauksia joissa oo ku pelkkää tekstiä.

Uusi innostus.

Kyä hymyilyttää!

Siis juurikin toi hymy!

Näin rauhallista menoo meillä kotona.

Food is my love.

Noniin! Päätin postailla hieman ruuasta, suuresta intohimostani. Eipä tässä erikoisia, varmasti tulee jatkossa postailtua hieman mielenkiintoisempia ja monipuolisempia juttuja, mutta toissapäiväisiä herkkuja tässä:

Tälläistä aamupalaks. Vaaleaa paahdettua leipää, päällä juustoa, kinkkua, kurkkua ja paprikaa sekä paistettu italialaisittain maustettu kananmuna. Juomana höyryvän kuumaa kaakaota.

Illemmasta sain kokata äitillä ja äitille :) Tein yksinkertaista, hyvää ja terveellistäkin ruokaa, josta äippä ainaki tykkäs ihan hirveesti. Naudanlihasuikaleita, parsaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja sipulia. Paistetaan, maustetaan ja voíla. Bon appetit!

Jälkkäriks herkuteltiin. Vanilja-valkosuklaa-jäätelöä ja lakkahilloa. Nam, ei pysty muuta sanoon.  Mutta siittä en jaksanu(muistanut) ottaa kuvaa. Heh


Hyvä ruoka, parempi mieli. :) kiitosjaheei.

Työttömän arkee.

Mä oon kyllä ihminen, kellä pitää olla tekemistä koko ajan. Nyt onki ahdistavaa, kun ei oo oikein töitä ja muuta tekemistä koko aikaa. Tottunu juoksee paikasta paikkaa ja puuhaan koko ajan jotain ja varsinkin oleen jonkun seurassa melkein koko ajan! Huomannu myös, hieman rahattomana kun tässä on ollut, että nykysin tarvitsee rahaa ihan pieniinkin juttuihin. Tai siis, harrastuksiin, vapaa-aikaan ylipäänsä. Jossei muuten niin kyllä se siihen bensaan uppoo viimeistään. Taino, eihän esim. lenkkeily maksa mitään, mutta ei kait sitä koko päivää lenkilläkään voi olla :D

Mutta voi että on inhottavaa olla "työtön". Teen keikkatyötä tällä hetkellä, koska vakkariduunia ei oo löytyny ja nyt on hiljasta myös keikkojen suunnalla. Pyörähdin työkkärissä, jossa mua palveli joku niin nyrpeä nainen, että oikeen inhotti. Joudun myös meneen sinne uudestaan, koska hommaa ei vieläkään saatu hoidettua kuntoon, kaikenmaailman lippua ja lappua puuttui mukamas. Inhottavaa paperisotaa ja aikaa kuluu kaikkeen odotteluun ja muuhun mielestäni turhaan.

Ja sitten ne soitot, kun oot hakenu moneen duuniin. Sulle soitetaan ja sä innostut ja seuraavaks, "joo se paikka meniki jo". KUINKA MONTA PAIKKAA VOIKAAN MENNÄ OHI NOIN. Vihaan työnhakua, kun siinä ei onnista. Ei paljon tuu monesti mieleen, että: "Nojaa, emmä duunia oiska tarttenu, musta ois ihan jees elää tuilla ja sillee". Eihän siinä, veroja maksetaan ja ne tuet on tarjolla, mutta mä tahdon ansaita oman elantoni!

Ja ylipäätänsä, vakiduuni. En toivo muuta niin paljon ku vakiduunia. Sitte ois ees jotain pysyvyyttä elämässä. Vaikka mun työajat tulis oleen ihan vaihtelevia ja pyhät töissä ja vastaavaa, niin se on keittiö on paikka, jossa viihdyn. Tykkään kokata ruokaa muille ja tarjota niitä kivoja lauantai-iltoja hyvän ruuan ääressä, kuinka kivaa se oikeesti on. Mä vaan tahdon sen tunteen, että kaikki menee hyvi, eikä aina tartte laskee pennejään, että kaikkeen riittää. Tahdon kesän ja ihanan duunin takasin! :) 

Ei mulla muuta, yötä. :)

Ilman hauskaakin voi olla viinaa..

..vai olikos se toisinpäin. Vesiselvä viikonloppu ja mulla on ollut aivan mielettömän hauskaa! Ja sainpas sen kuulostaan siltä, että pidän hauskaa vaan läträämällä viinan kanssa, ehei, eivaan ole tullut tällaisia viikonloppuja kauheasti vastaan, yleensä otan sen muutaman kumminkin, jos kerran baariin mennään.

Pe-la vietin rakkaan pikkuveljeni kanssa, vuokrattiin leffa, tehtiin kunnon löhöilynurkkaus mun olkkariin ja syötiin kaikkea hyvää. Semmosta perus laatuaikaa, ihan loistavaa, en tiedä oikeastaan mitään parempaa. Siks toisekseen, mun pikkuveikka on maailman ihanin mies. Semmonen pikkuhurmurisankari ruskeine nappisilmineen, ettei mitää rajaa!

Eilinen, eli siis la-su, ilta ja yö, tuli vietettyä hyvien ystävien kanssa. Ensin toimin kuskina isoveikalle, jonka jälkeen tapasin ystäviä. Passionin kautta Kuubaan (aivan uus tuttavuus mulle), jossa dancedancedance. Oli ihan älyttömän kivaa, en oo pitkään aikaan ollut pelkästään tanssimassa baarissa ja nautin siitä ihan tajuttoman paljon! Tanssittua tulikin melkein pilkkuun asti, jonka jälkeen meitsi hyppäs taas rattiin ja haettiin veli ja muutama muu Senssiltä. Noo, sitte ajelinki perheautolla ympäri kyliä, että sain auton tyhjäks ja loppuviimein painoin oman pään tyynyn kuuden maissa. En tiedä, onko koskaan mennyt baarireissulta näinkään myöhään, kun kotiin on päässy. No mutta, hauskaa oli ja tässä mietinkin, että taidan ottaa tavaksi.

Mä en siis juo yleensä mitään överikännejä, joten selvinpäin oleminen ei millään tapaa ehkä poikkeis normibaari-illasta. Ainoo huonopuoli tässä vain on se, että monta kertaa tuli todettua, että oon liian selvinpäin kattellakseni sitä örvellystä. Pienessä hiprakassa sekään ei ois ehkä haitannut niin, mutta nyt vaan ajattelin, että mikäs ttu näitä ihmisiä vaivaa. En millään tapaa nauttinut siitä oksennuksesta lattialla, tahmeasta, lasinsiruilla peitetystä tanssilattiasta tai äijistä, jotka törmäilee, hinkkaa sua tanssilattialla ja sönköttää ihan mitä sattuu. ANNA MUN TANSSIA, IHAN YKSIN KIITOS! Silmäniloa ei myöskään tuottanut tyttöjen hyvä-jos-vesirajaan-ulottuvat roiskeläpät, joita kai hameiksi kutsutaan tai topit, jotka näytti ihan liian paljon mun silmille. Välillä teki mieli myös kuoria joltain se ylimääränen kilo sitä pakkelia pois naamalta. No eihän siinä, omat on valinnat ja siks kai sinne baariin mennään, herättään huomiota, pokaan joku tai vastaavaa.

Kauheen vähän tulee itse muutenkaan yökerhoissa käytyä. Tuntuu, että ne on täällä Tampereella aina ja vaan sitä samaa, mutta en tiä onko sitten erilaisia yökerhoja ylipäätänsä? Sillon tällön tykkään lähtee tanssiin ja viettään iltaa kavereitten kanssa, mutta onko sekään nyt millään tapaa hauskaa, että puolet illasta joku on jossain hukassa, et kuule omia ajatuksia saati että joku oikeesti puhuis sulle, vessaan saat jonottaa kauan ja ettiä sitten sen vessan missä ei oo oksennusta lattialla, ja ainiin saat varoa siellä baarin puolellaki, ettet siihen oksennukseen kävele. HUIPPUA, eiku?

Niin ja eilisestäkään selvitty ilman sitä tappelua. Ei onneks kukaan meijän porukasta, mutta vierenen pöytä kaatu aika äkkiä, kun joku tämmönen fiksu nuorimies keksi, että toi urpo sano mulle jotain tosi pahasti/pokaa mun muijaa/katto mua pahasti jne mitä näitä älyttömän hyviä syitä löytyykään! Mikä helvetti siinä on, että AINA tarvii jonkun ruveta kukkoileen ja näyttään mikä on miehiään. Niin tyhmää ja ala-arvosta käytöstä, etten pysty ymmärtään. Ja oikeestaan mua rupes lähinnä naurattaan, kuinka koomista se on, ku joku umpituiskeessa haroo ilmaa (kai se yrittää löydä) samalla ku yrittää pysyä pystyssä, suusta kuuluu vittuasaatanaaperkelettä ja muuta kaunista suomenkieltä ja vieressä kiljuu joku lissu, että "vittuuu, lopeta nyt KikkeMakke whatever mikälie, älä lyö sitä, ÄLÄ, siis voi vittu lopeta..."

Kun baariin ei lähetä sillä menttaliteetillä, että vedetään ihan tukka jumiin ja örvelletään pitkin kyliä, sillonkin voi olla hauskaa. Siks hakeudun pakkoihin, joihin yleensä hakeutuu myös muut hieman rauhallisuutta ja chillailua arvostavat ihmiset. Pubit, kuppilat ja chillailumestat kunniaan. Ainiin: Tänään yksille?

Väsynyt, mutta onnellinen.

Home sweet home @ Tampere. Ei tän voittanutta. Ei toi pääkaupunkiseutu vaan oo mun juttu. Kyä siellä pyörähtää, mutta todellaki vaan kylässä, ja jonku kanssa, joka paikoista tajuaa jotai. Meikä oli niin turisti siellä ja ihmettelin kaikkee, voivoi. Mutta olipahan hauskaa, ei oo pitkään aikaan viettäny tollasta aikaa. Fiilistelyä, musiikkia, tunteita ja elämän filosofiointia. Parhautta. Mutta sitten ilta tiivistettynä:

Tehtii vähä ruokaa..

..ja leivottiin herkkuja..

..jotka nautittiin tietysti viinin kera.

Ja kuten miljoonat muut suomalaiset, jännitettiin lottoa! Voitin euron. Jes!

Tässä me. Ihana Sofia.<3

 Nyt taidan uppoutua hetkeks musiikkifiilistelyyn. Oikeasti päässä soi eräs ihana kappale, jonka kuulin eilen ensimmäisen, mutta toivottavasti en viimeisen kerran. Mut on vaikee saada kyyneliin, mutta niin siinä kävi. Lisää siitä toivottavasti joskus. Nyt täytyy tyytyä korvikkeisiin ja laitetaan soimaan ensimmäisenä vaikka tämä, josta kaikki eilen alkoi:

Mä oon vaan niin onnellinen nyt. Tahdon jäädä tähän hetkeen, tähän fiilikseen. Jooko?