Työttömän arkee.

Mä oon kyllä ihminen, kellä pitää olla tekemistä koko ajan. Nyt onki ahdistavaa, kun ei oo oikein töitä ja muuta tekemistä koko aikaa. Tottunu juoksee paikasta paikkaa ja puuhaan koko ajan jotain ja varsinkin oleen jonkun seurassa melkein koko ajan! Huomannu myös, hieman rahattomana kun tässä on ollut, että nykysin tarvitsee rahaa ihan pieniinkin juttuihin. Tai siis, harrastuksiin, vapaa-aikaan ylipäänsä. Jossei muuten niin kyllä se siihen bensaan uppoo viimeistään. Taino, eihän esim. lenkkeily maksa mitään, mutta ei kait sitä koko päivää lenkilläkään voi olla :D

Mutta voi että on inhottavaa olla "työtön". Teen keikkatyötä tällä hetkellä, koska vakkariduunia ei oo löytyny ja nyt on hiljasta myös keikkojen suunnalla. Pyörähdin työkkärissä, jossa mua palveli joku niin nyrpeä nainen, että oikeen inhotti. Joudun myös meneen sinne uudestaan, koska hommaa ei vieläkään saatu hoidettua kuntoon, kaikenmaailman lippua ja lappua puuttui mukamas. Inhottavaa paperisotaa ja aikaa kuluu kaikkeen odotteluun ja muuhun mielestäni turhaan.

Ja sitten ne soitot, kun oot hakenu moneen duuniin. Sulle soitetaan ja sä innostut ja seuraavaks, "joo se paikka meniki jo". KUINKA MONTA PAIKKAA VOIKAAN MENNÄ OHI NOIN. Vihaan työnhakua, kun siinä ei onnista. Ei paljon tuu monesti mieleen, että: "Nojaa, emmä duunia oiska tarttenu, musta ois ihan jees elää tuilla ja sillee". Eihän siinä, veroja maksetaan ja ne tuet on tarjolla, mutta mä tahdon ansaita oman elantoni!

Ja ylipäätänsä, vakiduuni. En toivo muuta niin paljon ku vakiduunia. Sitte ois ees jotain pysyvyyttä elämässä. Vaikka mun työajat tulis oleen ihan vaihtelevia ja pyhät töissä ja vastaavaa, niin se on keittiö on paikka, jossa viihdyn. Tykkään kokata ruokaa muille ja tarjota niitä kivoja lauantai-iltoja hyvän ruuan ääressä, kuinka kivaa se oikeesti on. Mä vaan tahdon sen tunteen, että kaikki menee hyvi, eikä aina tartte laskee pennejään, että kaikkeen riittää. Tahdon kesän ja ihanan duunin takasin! :) 

Ei mulla muuta, yötä. :)