..ja siksi tiedossa kilometripostaus, mutta nyt on aika päivitellä kuulumisia taas. Viikon aikana on tapahtunu kaikkea ihan laidasta laitaan, jotain maailman parasta ja jotain maailman kauheinta, ei kaikkea pysty vaan käsittää, mitenkä elämä kääntyykin ylösalasin niin yhtäkkiä.
Torstai-perjantai olin töissä Ylöjärvellä, ja perjantai olinki sitte sopinu näkeväni mun hyvää ystävää Jonnaa. Töitten jälkee hengailin himassa ja alottelin yhtä pitempää postausta (siitä myöhemmin si), kunnes Jonttu tuli tänne päähän Tamperetta. Syötiin, juotiin ja katteltiin telkkaria. llan tarkotushan oli, että nähään ja otetaan ehkä parit. Noh, jossain vaiheessa iltaa lähettiin sitte Roosteriin. Meillä oli niin hauskaa, eikä kyllä tarttenu olla hetkeekä yksi, oli joko miellyttävää tai epämiellyttävää seuraa, mutta hauskaa oli :D Siellä soitti joku bändi Aerosmith-covereita ja oli ihan huippu. Tykkäsin ihan toooodella paljo! :) Ihan loistava ilta oli..
Iltaa seuraskin sitten hieman inhottavampi aamu. Tai voiko kutsua aamuks kello kahta päivällä. Lähinnä menin aamulla nukkuun, 7-8 aikaan. Miten, vaikka lähtee baarista pilkun aikaan, se venähtää aina noin, vaikka tuliski suorilta kotiin, tai menis jonku toisen kotiin, niinku perjantaina. Nomutta kuitenki, siittä "aamusta". Ihan ok olo, mutta vähä pää kipee.. Noh, krapulapääkivulla on tapana vaihtua migreeniin jossain kohtaa. Sitten makasinki sängyssä johonki neljään viiteen ja oli ihan kamala olla. Kaikki vähäkin valo satuu silmiin ja pyörrytti ja kuvotti ja sattu päähän. Ja ei, se ei ollut krapula, sen verran tunnen itteeni. Onneks mulla kuitenkin oli hoitaja, joka silitteli päätä ja haki särkylääkettä jne. Alkohan se si iltaa kohti helpottaa :) Ja onneks niin.
Lauantai oli kyllä silti ehkä turhin päivä ikinä, kuhan vaan maattiin. Illalla tosin tuli katteltua Walk the line, ihan huippuhyvä. Oon nähny sen aiemminki, mutta sillon en tienny kauheesti Johnny Cashista muutenka, nykysi ku tietää, niin ymmärsi elokuvaa paljon paremmin ja sai siittä irti paljon enemmän. Ja ihan vaan se Cashin musiikki. Tykkääntykkään ja tykkään.
Sunnuntaina kävin äitillä syömässä. Oli ihana nähdä äitiä ja juoruiltiin sen kanssa joku pari tuntia, käytiin läpi sen uudet shoppailut jne. Mä rakastan äitiä, sen kans on ihan laatuaikaa aina :)
Sunnuntai käänty tosi ikäväks vaan, kun näin muutamia ystäviä ja kuulin, että eräs meijän tuttu, ja mun hyvän ystävän tosi läheinen ihminen oli tehnyt itsemurhan. Mä en pysty käsittään, miten niin käy. Ja tuntuu niin pahalta nähdä, kuinka oma ystävä on täysin rikki. Eikä pysty auttaan mitenkä, mutta tukena pystyn oleen.
Sunnuntai-ilta menikin sitten aika haikeissa tunnelmissa. Puhuin puhelimessa ystäväni kanssa ja lohduttelin. Mutta mitä tuollaseen voi sanoa. Mikään ei tunnu oikeelta tai tarpeeks ymmärtäväiseltä. Kaikki tuntu niin tyhmältä ja kylmältä. Mutta kai se oli pääasia, että toinen pystyy puhuun. En pystys kuvitteleen tilannetta itelle. Ja oon niin pahoillani sekä ystäväni että muitten tän miehen omaisten ja läheisten puolesta, ite kun en niin hyvin herraa tuntenu. Sytytin silti kynttilät muistolle ja olin hiljaa.
Sunnuntai-maanantai välisenä yönä en nukkunu silmällistäkään, tiedä sitten miksen, ehkä valvotti toi tapaus, ehkä seuraavan aamun eka työaamuna Prismalla tai muuta, mutta en nukkunu hetkeekä. Mun kanssa yön valvo eräs herra, jonka kanssa onkin tullut vietettyä (ei voi sanoa nukuttua, kun niin ei ole) viimeset kuus yötä. Ei mitenkä suunnitellusti, mutta niinhän siinä vaan on sitten aina käyny. Enkä valita, ollut aika mukava viikko sen miähen kanssa <3 Mutta yö meni jutellessa, ihan kaikesta, miten onkaan niin helppo puhua jonkun kanssa, en oo kai koskaan kokenu mitään tommosta. Tai siis ainaka näin nopeella aikataululla, tämmönen päivä kerrallaan on aika onnistunu homma, ja saa pysyäkin näin. :)
Maanantaiaamun koittaessa meitsi lähti ekaan työvuoroon Presso & Rosse Expressiin ja päivän jälkeen pää tulvi tietoo ja huhhu olin sekasi. Mutta en yhtään väsyny, vaikka en ollutkaa saanu nukutuks ja päivä meni opetellessa uutta ja touhuillessa kaikenlaista. Loppuviikosta uusiks si opettelee, si pitäiskin jo osata ja alkaa tekeen oikeesti töitä :)
Mutta nytten mää vietän oikeestaan ekaa iltaa yksin hetkeen, kattelen salkkareita ja pötköttelen sohvalla, huomenna vasta kahteentoista töihin ja semmosta, jos vaikka kävis hoitaan asioita. Ens kerralla vähän lyhemmin, kiitos ja hei <3





































