keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Koti-ikävä.

Siitä ei saisi puhua, sitä ei saisi potea. Mutta podempa kuitenki. Ja koti-ikävää täällä kävi lievittämässä Juuso. Oli ihana nähä ja muistaa, että kotona on jotain mikä oottaa keväällä. Mutta muistutus, että minun pitää nyt vaa elää minun tunturielämää täällä ja olla murehtimatta kotijuttuja. Mun elämä on täällä nyt ja se menee ihan ohi, jos en keskity siihen.



Kiitos vierailusta muru, oot ihana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti