Mä en oo ikinä ollu näin inspiroivassa kuvausympäristössä, vaikka täällä on synkkää ja pimeetä ja harmaata ja kaikkea, mutta nyt mä tahdon vain oppia. Oppia kuvaamaan tähtiä ja revontulia ja keväällä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt on myös hirveä into oppia kuvaamaan liikkuvaa kohdetta, jotta keväämmällä vois saaha siistejä otoksia rinteiltä. Onneksi tähän oon saanu kaverin mukaan, jota pääsee kuvaileen, kun tyyppi tanssii. Ja joka toivottavasti oikeasti ymmärtää mun rajalliset taidot vielä tässä vaiheessa. Äääää, vitsit, mä oon niiiiiiiiin innoissani, kukaan uskokkaa! :)
Tältä mun eilinen lähinnä silti näytti!
Noh, kuitenni, eilen illasta lähin si tyttöjen kanssa kahtoon stand uppia Ihkuun. Se oli mun eka kerta, kun nään stand uppia livenä, oli ihan mahtavaa ja tosi hauskaa. Esiintyjänä oli Anitta Ahonen, hauska ja rempsee naine, jolla oli ihan helvetin hyvät jutut! Tykkäsin, onneksi tuollasesta pääsee useemminki nauttiin.
Tänää ollaan kämppiksen kanssa oltu ahkeria ja lähettiin kävellen kylälle, eli neljän kilometrin matka, käytiin siellä salilla ja kaupassa ja hengailtiin. Hetki si tultiin kotia ja mä pääsin ruuanlaittoon. Tein täytettyjä kesäkurpitsoja, joihin tuli sinihomejuustoa, kasvissekotus ja päälle vielä parmesaanin jämät, jotka kaapista löyty. Siihen lisäksi tomaattichilipastaa ja salaattia. Kyä maistu!
Mutta joo, oikeasti elämä täällä on aika tylsää ja menee suht samalla kaavalla, mutta tämmöset pienet ilot ja rentoiluhetket vaan tekee tästä elämästä täällä ihanaa. Työt on töitä, mutta sielläkin on kivaa, oikeasti. Ihanaa vastapainoo on silti lähtiä tuonne kylälle ja rentoutua täysin! Mä vaan tykkään olla täällä, olen kun kotona. Edelleen, jään tänne. Vai jäänkö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti