Pictures from Aker Brygge and Akershus, Oslo.

 

Olipa Oslossa kaunis syksy.  Reilikuvapostaukset on taas kehissä. Hitaasti, mutta varmasti puretaan ne parituhatta kuvaa..!

Onni Lapissa on... part 2.

Tasan vuosi sitten päätin muuttaa Lappiin. Kirjotin sillon tämmösen tekstipätkän. Mä muistan ton fiiliksen.

Näin vuoden päästä mä samaistun tuohon fiilikseen, mutta nykyään onni Lapissa on...

• vanhat ja uudet tunturiystävät
• mukava työ ja uus kausi aluillaan
• oma asunto ja mun lapset asumassa minun kanssa
• tää paikka, niin mystistä ja maagista tää on 

Kaikesta huolimatta tää on mun koti nyt ja mä viihyn. <3

Iltani ilot.

Tänään nautin näistä asioista:

• Hyvästä ruuasta
• Rennosta päivästä
• Hyvistä ystävistä
• Herkuista (tuo suklaatee, ai morjes!)
• Kissojen läheisyydestä
• Omasta kodista
• Hyvästä musiikista
• Viimeisestä vapaasta hetkeen

Hyvää yötä..! :)

Oma keittiö!

Wuhuuu, ette tiiäkkään miten onnellinen voi olla sellasesta asiasta kun oma keittiö, joka on yksinomaan minun käytössä. Ai että. Niin, siis mähän oon jakanu viimesen vuoden ajan keittiön joko kämppisten, äitin, kavereitten tai esim. hostellin muiden asukkaiden kanssa. Jep, tää on siis nyt mulle arjen luksusta! :) Ja tänää, kun tilille napsahti vähän massia, kävin hakeen kaapit täyteen lempparijuttuja ja herkkuja ja rupesin kokkaileen. En oo pitkiin aikoihin jakanu mitää reseptejä täällä, niin olishan taas semmostakin tänne!

Naudanlihawokki (2-3hlö)

Tarvitset:

400g naudanlihaa (itse ostin kaks naudan ulkofilepiffiä ja suikaloin ohueks)

1 lime

1 punainen chili (tai maun mukaan enempi tai vähempi)

2-3 valkosipulin kynttä 

1 paprika

1/2 kesäkurpitsa

1 punasipuli

1 porkkana

tuoretta korianteria

soijaa

lakritsi-yrttimausteseosta

mustapippuria

punaviinietikkaa

hunajaa

öljyä

kokojyvänuudeleita sen verran kun on syöjiä

Tein ensin lihoille marinadin. Puristin limestä mehut kuppiin, lisäsin pieneks hakatun valkosipulin, korianterin ja chilin sekä mausteet. En mä niin määristä osaa sanoo, soijaa sopivasti suolaisuuden mukaan, vajaa teelusikallinen lakritsi-yrttimausteseosta, hunajaa samanverran, punaviinietikkaa loraus, niinkun öljyäkin. Mun pitää ehkä petrata näitten mittojen kans, mutta kun mun mielestä kokkailu on kivaa just siks, että saa laittaa juttuja OMAN MAUN mukaan. Maistella ja todeta, että perhana, ompa herkkua! :)
Eniveis, tohon, marinadiin sitte ihan ohueks suikaloitu naudanliha ja jääkaappiin maustuun about tunniks, mitä pitempään sen parempi.

Sitten vaan punasipuli, porkkana, paprika ja kesäkurpitsa suikaleiks, viipaileks tai miten ikänä tykkää, mutta mahdollisimman ohueks, niin kypsyy nopiaan.

Kun lihat on maustunu tarpeeks, laita pannu kuumeeneen, ilman öljyä, koska marinadista saa kaiken tarpeellisen paistamiseen. Laita myös nuudeleita varten vesi kiehumaan. Kuumalle pannulle sitten vaan lihat paistumaan ja kun nesteet on haihtunu tarpeeksi ja lihat on sopivan ruskeita, niin vihannekset sekaan ja paistellaan. Samalla si nuudelit kiehumaan ja aletaan oleen loppusuorilla. Kun nuudelit on valmiit, valuta, annostele ja nostele wokki päälle. Koristele annokset limelohkoilla ja korianterilla ja ei muutakun syömään!! :)

Hyvää ruokahalua!! :)

Maailman paras isi.

Täältä voipi löytää aiemman tarinoinnin toissa isänpäivältä. Ja lukiessani sen, mä totesin, ettei ne asiat oo muuttunu. Mitä nyt välimatkaa tällä hetkellä on 800km ja on tullu vaan hurjasti ihania yhteisiä muistoja. Joskus mietin, että tää "kaukosuhde" on vaan parantanu meän välejä ja nauttii ja vaalii ihan eri tyyliin yhteistä aikaa.

Mutta mua niin hävettää. Vaikkei tarttekka, koska mun isi on maailman paras isi ja ymmärtää. Mutta aamulla, kun mää olin niin suunnitellut tehä isille aamupalat ja muut, niin johan sen kaikki arvas, kun eilen kylille lähdettiin, että mikä on aamun kohtalo. Ja mä toivon, että isi sai hyvät naurut ees ja veikkaan, että niin kävikin!

Siks toisekseen, mulle ehkä tärkeempi juttu oli juttuhetki isin kanssa viime yönä. "Isi älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen", ja niin mä pidänkin. On silti mahtavaa, miten paljon sä välität. Et uskokka, miten paljon mä sitä asiaa arvostan! Kun mä puhun sun kanssa, mä tunnen itteni niin tärkeäks, ettei hyvä tosikaan. Rakastan sua yli kaiken ja sä toivottavasti tiiät sen.

Kiitos myös ihan mielettömästi tän viikonlopun suorituksesta, nyt mullon koti täällä ja suurin kiitos siitä kuuluu sulle. Mä oon niin onnellinen, kun mullon isi, joka lähtee ajaan 800km eestaas lyhyen viikonlopun aikana ja vaan, että mun muutto saadaan helposti tehtyä. Kiitos myös Nikolle tietty, oon erityisasemassa, kun mun elämässä on tommosia miehiä.

Pointtina kuitenkin oli toivottaa sulle isi viä oikeen hyvää isänpäivää, vaikka tiiän sen kuluneen väsyneenä autonratissa. Mutta silti, kiitos isi, että oot tuommonen, en muuttas mitään, rakastan sua hurjan paljon ja älä sinäkään turhia huolehi musta, mullon asiat hyvin täällä. PUS!<3

Rakkain terveisin, 

ikuinen isintyttö

Amsterdam in pictures.