Maailman paras isi.

Täältä voipi löytää aiemman tarinoinnin toissa isänpäivältä. Ja lukiessani sen, mä totesin, ettei ne asiat oo muuttunu. Mitä nyt välimatkaa tällä hetkellä on 800km ja on tullu vaan hurjasti ihania yhteisiä muistoja. Joskus mietin, että tää "kaukosuhde" on vaan parantanu meän välejä ja nauttii ja vaalii ihan eri tyyliin yhteistä aikaa.

Mutta mua niin hävettää. Vaikkei tarttekka, koska mun isi on maailman paras isi ja ymmärtää. Mutta aamulla, kun mää olin niin suunnitellut tehä isille aamupalat ja muut, niin johan sen kaikki arvas, kun eilen kylille lähdettiin, että mikä on aamun kohtalo. Ja mä toivon, että isi sai hyvät naurut ees ja veikkaan, että niin kävikin!

Siks toisekseen, mulle ehkä tärkeempi juttu oli juttuhetki isin kanssa viime yönä. "Isi älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen", ja niin mä pidänkin. On silti mahtavaa, miten paljon sä välität. Et uskokka, miten paljon mä sitä asiaa arvostan! Kun mä puhun sun kanssa, mä tunnen itteni niin tärkeäks, ettei hyvä tosikaan. Rakastan sua yli kaiken ja sä toivottavasti tiiät sen.

Kiitos myös ihan mielettömästi tän viikonlopun suorituksesta, nyt mullon koti täällä ja suurin kiitos siitä kuuluu sulle. Mä oon niin onnellinen, kun mullon isi, joka lähtee ajaan 800km eestaas lyhyen viikonlopun aikana ja vaan, että mun muutto saadaan helposti tehtyä. Kiitos myös Nikolle tietty, oon erityisasemassa, kun mun elämässä on tommosia miehiä.

Pointtina kuitenkin oli toivottaa sulle isi viä oikeen hyvää isänpäivää, vaikka tiiän sen kuluneen väsyneenä autonratissa. Mutta silti, kiitos isi, että oot tuommonen, en muuttas mitään, rakastan sua hurjan paljon ja älä sinäkään turhia huolehi musta, mullon asiat hyvin täällä. PUS!<3

Rakkain terveisin, 

ikuinen isintyttö