Hei, mähän voin hyvin.

Ai että. Ei sillä, että olis tehny hyvää olla pitempi pätkä pois töistä, mutta ai että. Mä voin hyvin.

Viimenen kuus päivää on ollu vaan mulle. Se on ollu sitä niin ystävien kanssa kuin ilmankin, mutta pelkkiä asioita, joista oon nauttinu.

Viime keskiviikkona mie nakkasin yhden Brasiliaan karanneen jäbän kentälle ja sanoin heipat kolmeks viikoks. Ja nyt jonkin sortin ikävä saattaa joinain hetkinä nostaa päätään. Mutta seuraavana aamuna, eli torstaina mie heräsin niin hyvään puheluun siltä tyypiltä, että ei paljon haitannu herätä klo 5.30. Hymy, jonka se puhelu aiheutti ei oo ehkä kadonnut vieläkään.

Mä hyödynsin sen aamun tehokkaasti, kattelin Muumeja, söin rauhassa aamupalaa ja painelin viä salille ennen duuneja. Toisiks vika duunipäivä ennen pitkää vapaata ja tais se aika kevyesti rullailla. Sitten oli koripalloo ja illalla vielä keilaamaan vanhan tunturiystävän kanssa, joka oli tullu käymään. 

Perjantaina vielä duuneja ja duunin jälkeen odotti huikee ilta. Oltiin sovittu tyttöjen kanssa, että palkan tultua mennään syömään sushia, koska me ei Heidin kanssa oltu ikinä syöty. Hah, sivistymättömät. Mutta voihan terve!! Olipa se hyvää! Ihan lemppariherkkuihin meni nytte, ai että! Ja ylipäätään, oli kiva hengailla tyttöjen kesken ja juua pari lasia viiniä. Kiitos ihanasta illasta Fia, Heidi ja Allu. <3 En olis vapaita paremmin voinu alottaa!

Siittä si otinki askeleen vähä tsillimpään meininkiin ja lähettiin eri porukalla Ylläkselle kattoon Talonpoika Lallin keikkaa. Hämmennyin ehkä ite enemmän Ylläksen yöelämästä entä mä hämmensin sitä, mutta oli vaan niin paljon kotosampaa palata keikan jälkeen omalle sohvalle. Mutta olipahan ilta ja keikka, tykkäsin!

 Lauantain käytin luomistyöhön. Ensin tietysti nukuin pitkään ja nautin kö ei ollu kiire mihinkään. Mutta joo, siittä luomistyöstä. Haha, toi mun elämässä pyörivä ihana hippi teki tossa jokusen aikaa si semmosen slengteng-haasteen ja heitti sen haasteen mullekki vähä puoliläpällä. Koska Lallipoka veti viä omansa keikalla, niin oli inspiraatio haettu ja eiku omaa työn alle. Olipahan hauska homma väsätä, ja rehellisesti sanottuna oikeestaan mun eka biisi. Enkä ees miettiny sen julkasemista tai jännittäny! Hahah, se oli hassua. Ainiin ja videon löytää tän linkin takaa :) 

Sunnuntaina suuntasin piiiiitkästä aikaa rinteeseen ja oliko makiaa hä!? :) Aivan huippua! Aurinkoo, sopivasti pakkasta, hiljaset rinteet ja mitä muuta. NO PUUTERIA, OFFAREITA JA NITRON SPELL ALLA. Iiiiiihan mahtavaa. :) Viihdyinki rinteessä aika hyvin ja illalla kävin viä tyttöjen kanssa lenkillä, sitten omaan saunaan ja tsillailua. Mitä sitä ihminen muuta tarttee? 

Maanantaina kävin hoitaan vähä juoksevia asioita, hain Fian kaverin lentokentältä ja suuntasin rinteeseen. Jonna ja Kaisa liitty mun seuraks jossain kohtaa ja sitten nautittiinki rinteistä koko päivä, ja taas offareita ja pehmeetä putskua. Lisää aurinkoo. Mitä muuta. Hyvää fiilistä. 

Ja taas oli yks mahtava vanha tunturiystävä (toivottavasti pian taas sellanen) tullu käväseen ja meillä oli ruoka- ja kaljotteluilta poikien (+Heidi ja mä) kesken. Oli aika kivaa ja varsinki hyvää ruokaa, mutta väsähdin hullun nopeesti ja loppuviimein taisin olla taas ennen kahta nukkumassa.. Hups. Vanha ja väsyny.

Tiistaina elohopee oli taas laskenu vähä turhan alas, että rinteeseen ois lähteny, mutta piti auto hakee Suvikselta, joten pakkasin kamat päälle ja salikamat reppuun ja kävelin viis kilsaa siinä -30 pakkasessa. Kahviteltiin Kaisan kanssa ja sitten pitiki siirtyy kylälle päin. Meinas olla auton kanssa ongelmia, mutta onneks se saatiin järkättyä, niin meikä pääs salille ja Kaisa Postiin. Salin jälkeen hain autoni Suvikselta ja painelin infrapunasaunaan rentoutuun. Ai terve. Jäin niin koukkuun siihen sen jälkeiseen tunteeseen ja etenki siihen, miten lihakset palautuu sen jälkeen! Olin tehny salilla kuiten mave-reenit, kyykkyä sun muuta ja yleensä se seuraava päivä vaan on paha. Nyt, ei mitään! Yhtään missään ei tuntunu, että olis käyny salilla ja sehän tarkotti vaan sitä, että sopi painella keskiviikkonaki salille.

En ymmärrä mistä saan nykysi energiaa potkia itteni ylös ennen puoltapäivää, mutta niin vaan keskiviikko alotettiin klo 8 kevyellä aamujoogalla ja Muumeilla, sitten puita kantaan Taaloon ja siittä vähä töyhommiin Draiville. Pikanen tilauksenteko ja si sali-kylpyläcombo Kaisan kanssa. :) Oli ihan sikakivaa tehdä reeniä, kun ei edellispäivä painanu ollenka! Kun siihen sitte kylpylän poreallas ja hyvä juoruiluhetki viä, niin ei huonompi aamupäivä. Kellokaan ei ollu ku vasta kahen hujakoilla kun lähin kylältä, niin kyllä oli jotenki ahkera olo! Draiville syömään Markon kanssa ja si Kittilään hoitaan juoksevat asiat. Ja parastahan noissa aikasin heräämisissä on se, että kehtaa ottaa päikkärit vielä. Otin siis kotona elämäni miehet kainaloon ja nukahin sohvalle.

Illaks painelin Taaloon mökkeileen ja nauttiin takkatulesta ja syvennyin kirjottaan ja lukeen. Tänään lumitöitä, ruokailu Gontsalla, siivousta ja pyykinpesua ja hieronta. Ilta oman sohvan pohjalla höpötellen puhelimessa isin kanssa ja ai että, jo vain on tähän hyvä päättää nää vapaat.

 

 

Mutta eilen tosiaan, kun siinä sitten mietin, kuin hyvä mun on olla. Kaikki se ahdistus ja muu, mitä koin hetki sitten, on poissa. Raha-asiat ei oo helpottanu ja tulee vaivaan viä hetken ja muutenkaan ei oo tapahtunu hirveetä muutosta asioissa, mutta silti mun on niin paljon parempi. Mä annoin aikaa itselle ja omalle hyvinvoinnille. Mä en oo ressannu raha-asioita vaan laskenu ne niin, että taas pärjätään. Oon kirjottanu ja lukenu, laittanu asioita perspektiiviin. Oon ottanu etäisyyttä negatiivisiin asioihin ja ihmisiin ja keskittyny tähän hetkeen. Ja hymyilyyn. Oon yrittäny ottaa pienetki ilot niin suurina, että ne mullistaa mun jokapäiväistä elämää. Ja kuulemma tää hyväolo tarttuu. Se saa muutkin hymyileen. Niin on hyvä. Mä oon tsillannu ja päättäny antaa itelleni jatkossakin just tätä aikaa. Hieronta, infrapunasauna, kirjoittaminen, lukeminen, salireeni, mitä vaan sielun-, mielen- ja kehonruokaa, hetkiä, jollon oon vaan ja ainoostaan minä olemassa ja minä, jolle ne jutut merkkaa. Minä, jolle teen ne jutut. 

Jos sä et itse voi hyvin, miten sä luulet, että ihmiset sun ympärillä voi. Tai miten ne pystyy parantaan sun oloo, jos sä imet niistä energiaa. Jokaisen ihmisen pitäs tajuta tää. Sun pitää lakata elämästä muille ja tehdä sun omasta olosta hyvä. Haistata pitkät muitten mielipiteille kaikesta, koska ne jutut ajaa sut alas. Oo niin ylpeenä sitä mitä oot, äläkä peittele asioita. Kanna kroppas ylpeenä ja tee itelles asioita. Muuten sitä vajoo siihen ja vielä pahempaan oloon, joka mullakin oli hetki sitten ja joka monilla näyttäs olevan jatkuvasti. Moni teistä saattaa ajatella, että mun kiukuttelut oli taas vaan joku hetken angsti, mutta kyllä mulla oli liian pitkään pahempi olla entä viimeseen vuoteen.. Mut mä päätin, että tästä tulee mun vuosi. Mä en pysty sanoin kuvaileen sitä kiitollisuutta, mitä tunnen joistaki ihmisistä mun elämässä ja mä toivon, että joidenkin kohdalla tulis tapahtuun muutoksia jatkossa tai mä toivon, että osaan sanoon soronoo. Mä en enää pysty siihen, että muakin vedetään alas. Mä en haluu vetää ketään alas, niin miks mä antaisin itelleni tehdä niin. Mä voin hyvin ja toivon sen heijastuvan jatkossa myös teihin muihin. Näillä mietteillä mennään taas ens kertaan :) Puspus maailma.