Naisen osa.

Sen enempää feministiksi leimautumatta on sivuttava hieman miesten ja naisten välisiä eroja. Näin niinkuin perheenperustamisen tai ehkäisyn kannalta. Sohaisen mitä todennäköisemmin hieman muurahaispesää ystäväpiirissäni, mutta olkoot. Tässä tekstissä olisi hieman eri sävy, jos tässä näytön ääressä naputtelisi nyt mies. Ja suljettakoot katkeruus ulos tästä nyt, sillä tämä on enemmänkin yleismaailmallista ihmettelyä asian tiimoilta. Enkä usko olevani kummoinen ehkäisyvalistajakaan.

Oletko mies, tai nainen, ja et tykkää käyttää yhdynnässä kumia? Miepä kerron pienen tarinan.

Oli mies ja oli nainen. Heidän vapaa suhde perustui luottamukseen myös toisten seksikumppaneiden kanssa käytetyn ehkäisyn suhteen. Sitten sitä oltiinkin pissaamassa purkkiin, kun hups vaan, se kumi oli ollut niin hankala muistaa käytännössä. Kumma, silti niitä kesäkumipaketteja löytyi joka taskun ja laukun pohjalta. Sukupuolitautitestit näytti kaikessa negatiivista, onneksi näin. Sinä itsekäs mies, jos naiselta lapsensaantikyvyn olisit vienyt, vain, että sinun seksiseikkailusi olivat olleet mukavempia.
Noh, meni hieman aikaa ja tuli eteen tilanne, jossa molemmat olivat heittäytyneet samaan veneeseen, tulkoon lapsi, jos on tullakseen. Ja niin kävi, raskaustesti näytti kahta viivaa. Oli naisen aika laittaa kroppansa todella likoon.
Tämän naisen raskaus oli keskimääräisen hankala, pahoinvointeineen, erinäisine selkäkipuineen, rannekanavaoireyhtymineen ja mitä näitä nyt oli, henkisistä koettelemuksista puhumattakaan. Ja toki, mies sai tästä osansa, itkuista naista lohduttaessaan, kitinää kuunnellessaan ja mitä näitä nyt on. Veikkaan silti, ettei yksikään hormonipäissään lauottu paha sana satu niin paljon kuin lapsen maailmaan puskeminen. Mutta nainen oli kyllä tiennyt mihin ryhtyi, hän oli tiedostanut vastuun jo siinä vaiheessa, kun ehkäisyä ei käytetty. En väitä, että nainen olisi tiennyt tismalleen, mitä tuleman piti, sillä raskaus voi laittaa elämän mullin mallin, vaikka se olisi maailman odotetuin ja suunnitelluin asia. Sinusta voi tulla aivan eri ihminen. Mies saattaa miettiä mielessään, että häntä on huijattu, joku jopa päättää jättää naisensa yksin, joku ei koskaan ole tukena ollutkaan. Tämä mies ei kuitenkaan koetteluista huolimatta lähtenyt, ja oli naisensa rinnalla synnytyksessä, vastaanottamassa yhdessä maailman parasta palkintoa, heidän lastaan.
Niin ja se synnytys, se onkin yksi koettelemus. Se kun voi olla jopa ihmishengelle vaarallinen, eikä vain yhdelle, vaan kahdelle tai kolmelle tai niin monelle, mitä luoja on suonut. Se on silti hyvin mennessään ainutlaatuisinta ja ikimuistoisinta, mitä kukaan nainen voi koskaan kokea. Synnyttäneenä naisena koen jopa tiettyä etuoikeutta ja ylpeyttä miehiin nähden, minun kroppa ja minun pää pystyivät siihen.
Synnytyksen jälkeen onkin sitten monenlaisia lähtökohtia uuteen elämäntilanteeseen. Joku nainen on kuukauden päästä sellaisessa tikissä, että oksat pois, toinen kantaa jälkiä kehossaan loppuelämän, mutta voisin väittää, että keskimäärin naisen alapää ei tunnu samalta hälle itselleen kuin ennen synnytystä. On kovia kipuja, uskomattoman paljon verta, epävarmuutta, kovin tiedostava olo, huoli kaikenmaailman tuntemusten kanssa ja noh, seksi ei käy edes mielessä, saati jos sille edes olisi aikaa uudessa vauva-arjessa. Ja toki, siinähän se miehen kärsimys iskeekin peliin. Voi pojat, se on sinun velvollisuus antaa sille naiselle tilaa toipua ja sie kiltisti hakkaat hanskaan, jos pakottava tarve iskee. On naisia, jotka pystyvät siihen pian, mutta jokainen saa ottaa siihen juuri sen tarvitsemansa ajan. Niin kauan kun sie et puske sinun haarovälistä n. 3,5kg elävää olentoa, ei sinulla ole minkäänlaista oikeutta kyseenalaistaa toipumiseen menevää aikaa.

Ainiin, takaisin tarinaan. Tarinan pariskunnalla oli asiat niin hyvällä mallilla vauva-arjessaan, että oli jo aika miettiä ehkäisyn aloittamista, lisää vauvoja kun ei ollut suunnitelmissa lähiaikoina. Ainoana vaihtoehtona nainen koki soveltuvaksi kuparikierukan. Hormonaalisia vaihtoehtoja ei edes harkittu, sillä nainen ei halunnut riskeerata mielenterveyttään, joka jo muutenkin hormonihuuruissa oli koetuksella. Neuvolasta varattiin aika ja tuli päivä, jolloin kierukka asetettiin. Tuosta suhteellisen kivuliaasta lystistä 110e kustantanut nainen ihmetteli kovia kipuja, mutta hieman vertaistukea saatuaan, ajatteli sen olevan normaalia. Seuraavana päivänä nousi kuume, ja kivut jatkuivat ja kuvaan tuli muitakin oireita. Päivän katseltuaan päätti hän soittaa päivystykseen, jossa häneltä otettiin perusnäytteet. Kuumetta 38,4astetta, tulehdusarvot hieman koholla, muissa arvoissa ei poikkeavuuksia. Olisi tarvittu vielä ultraääni ja sisätutkimus. Koska tarvittavaa välineistöä ei ollut tarjolla, ei naiselle pystytty tekemään oikeita toimenpiteitä ja hän sai kontrolliajan seuraavalle aamulle ja särkylääkkeitä kotiin mukaan jopa kaksin kappalein. Kun lääkäriaika koitti, oli kuumetta edelleen ja tulehdusarvot koholla. Hän sai muutaman tunnin odottelun jälkeen kuulla, että kierukan laitto oli aiheuttanut kohtuun jonkin tulehduksen ja kierukka piti poistaa. Olihan se kerinnyt jo päivän siellä olemaan, ehkäisynä. Kotiin hän lähti kahden vahvan antibioottikuurin kanssa ja alapää hyvin kivuliaana, pahoilla mielin.

Ja niin, sanomattakin selvää on, että tarina on minun. Parin päivän lieviin synnytyskipuihin verrattavat kipuilut alkaa olla takanapäin, ja pää käsittelee tapahtunutta, vitutus on suunnaton hukkaan menneessä rahassa ja turhissa kivuissa ja lääkekuurissa. Mutta eipä tässä voi ketään syyttää. Kävi vain huono tuuri. Minulla on onneksi ihana mies, joka on ymmärtänyt synnytyksestä lähtien, ettei ole ihme, jos paikat ei ole kunnossa ja seksi päällimmäisenä mielessä. Mies, joka arvostaa fyysistä panostani tähän kaikkeen ja joka on antanut minulle tilaa. Mutta koska tiedän ettei kaikilla näin ole, ja monia yksinhuoltajaäitejä tuntien, kihisen kiukusta, kun ajattelen, miten epätasa-arvoista tämä on. Todennäköisesti mottaisen ensimmäistä kakslahkeista, jonka suusta kuulen, että kumia on epämiellyttävä käyttää. Niin, empä se miekään siitä niin paljon nauti, mutta hitto soikoon, ei tämä kohdun tulehduskaan kiva ollut, saati, että seuraamuksena voi olla jopa lapsettomuus, niin että alkakaapa äijät valittamatta hommaamaan niitä sadetakkeja pikkuveikoillenne, nimittäin, niitä löytyy, varmasti myös sun yksilölle sopivassa koossa. Niin kauan, kun te ette synnytä, sekoita päätänne/elimistöänne hormonivalmisteisilla ehkäisyillä tai ole niitä, joille asetetaan sisällenne jotain sinne kuulumatonta, saati maksa tätä kaikkea lystiä, tai jos kehtaatte väittää, ettei isän vastuu kuulu teille ja katoatte kuvioista kuin pieru Saharaan, niin olkaa hyvät ja arvostakaa naisianne siinä määrin ja kantakaa vastuunne niinkuin miehen kuuluu. Ja muistakaa, että minä en nyt todellakaan puhu sitten näistä tapauksista, kun ehkäisy pettää, koska silloin se on yllätys ja hankala tilanne itse kullekkin ja vaihtoehdot punnittava huolella. Toivoisin vain, että jokainen ajattelisi omaa napaa pidemmälle tässä ja muistaisi, että seksi on kahden (tai joskus useammankin) ihmisen välinen kauppa ja vaikkakin kovin nautinnollista, niin se välineistö on luotu lisääntymistä varten ja vastuu on molemmilla osapuolilla. Nostan hattua jokaiselle äiti-ihmiselle, joka on kroppansa likoon laittanut ja varsinkin teille, jotka olette yksin ottaneet vastuun kannettavaksi. Ja miehet, ilman teitä, me emme olisi näitä vahvoja naisia ja äitejä, siksi te olette niin ärsyttävän rakkaita ja vihastuttavan ihania. Ihmisiä tekin, ja harvoissa tapauksissa täysiä mulkkuja.