And I made it through the day :)

Noniin, alkas tää "joulu" oleen taputeltu. Töitä tehtiin muutaman tunnin verran, facebookkailtu on aika ahkerasti ja kotiin on soiteltu. Saunan lämmitin, kun kotiin pääsi, tein antaumuksella ruokaa ja kuuntelin joululauluja, saivat kyllä jotkut niistä aivan uuden merkityksen. Avasin ainokaisen pakettini ja olin onnellinen. Telkkarista katselin perinteiset elokuvat, Joulupukki ja Noitarumpu sekä Joulutarina, ja sitten kaikkea muuta höpöä. Syönyt oon itteni ähkyyn ja nyt mulla on ihan hyvä olo. Välillä kävin ahdistuksen puolella, mutta pari juttelua ja puhelua rakkaiden kans on auttanu läpi tästä, mutta en kyllä enää ikinä tahdo viettää joulua yksin. Ehkä oli vähän säälittävä olo, täytyy myöntää.. Olkaa siis onnellisia kaikista rakkaistanne, mä ainakin olen, vaikka ne on tuolla kaukana. Isin sanoin: "Sydämessä kuitenkin aina, ihan missä olitkaan.."

Noh, tältä mun jouluni näyttäs kuvina..

Ens joulua odotellessa sitten. Nyt ihana kämppis on kotiutunut ja mun "oma rauha" taaksejäänyttä elämää. Ah, ihana arki palaa! :) Ja enää kaks viikkoa Tampereen reissuun, jee, koti ja rakkaat, jo niitä on ikävä. Ihania välipäiviä, joululomia ja mitä ikänä vietättekään, teille kaikille. ♡

Erilainen joulu.

"Paskaa joulua. Ei mua kiinnosta vaikka te saatte olla perheittenne kanssa taikka muuta. Mulla vituttaa, koska olen yksin tässä tunturissa. Tätäkö se nyt on, kun lähdin tänne etsimään itteeni, että oikeasti hengailen lempparijuhlapyhäni yksin neljän seinän sisällä, syön itteni turvoksiin, itken silmät punaseks (ompaha jotakin punasta tässäki joulussa), avaan sen yhden paketin, jonka ihana äiti mulle laitto tänne tuleen, itken taas lisää, katton leffoja ja soittelen kotiin ja kateellisena pohdin joulupöydän antimia ja rakkaiden ihmisten läsnäoloa. Tulee jonkun verran Crinch-olo, kun tahtosin, ettei muutkaan sais viettää joulua, koska mun joulu on niin paska. Enkä helvetti rupea romantisoimaan tätä yhtään, että ompa kivaa ku saa nauttia omasta rauhasta ja takkatulesta ja suklaista ja hiljasuudesta. ..tut sanon minä, tahdon kotiin. Joulupukkiinkaan en enää usko, koska mulla oli vain yks toive tälle joululle. Ja siks toisekseen, noi se porot on niin pulleita täällä, että ei ne lentäskää. Että kuuleppa punanuttu, ens vuonna sitten paremmalla onnella, eiks je?"

Eilen tuli alotettua tollasta avautumista, koska mulla oli niin paha mieli. Tänään tuo lähinnä naurattaa ja paha mieli vähä parani, kun tein suunnitelmat aatolle. Nekin tosin meni pilalle, koska tättärääää, meikäläinen pääseeki töihi! Ja mä oon siitä onnelline! Hahahah, Joulupukki on ehkä sittenki olemassa ja kävi antaan jotain pöpöjä mun työkaverille. ;) Onhan se tietysti ikävää, että toinen on kipee, varsinkin, koska tää tyyppi olis ollu meikän ainut ystävä huomenna, mutta saapahan se nyt lepäillä ja mäki ehkä selviän tästä joulusta. Vaikka kyllä mä voin sanoa, että vieläkin ärsyttää ja ahistaa ihan hurjia määriä. Onneks keskiviikkona tää kaikki on ohi ja meikä voi hengähtää.

Huomisen suunnitelmissa on kuitenki siis kolmeen asti duunia, sitten kotia saunomaan, lämmittään takkaa, lukemaan kirjoja, kattomaan telkkaria, syömään herkkuja ja laittaan ruokaa. Ainakin kolme tärkeää ja itkuista puhelua pitää soittaa, äitille, isille ja pikkuveikalle. Isoveljen saatan tavoittaa äitin luota, jos en, niin tiedossa on neljäs, ei niin itkunen puhelu, kun Niko palauttaa mut maan pinnalle :D Yöllä, kun kämppis pääsee töistä, on meillä omat syömingit ja si voi mennä hyvillä mielin nukkuun ja joulupäivänä töihin taas puol 12. Kyllä tää tästä. Eilen oli ahistus, toivottavasti ei enää huomenna. Mutta sanaa joulu yritän välttää ihan kaikessa silti. Fiilistelen vaan hieman normaalista poikkeevaa vapaa-iltaa. ;) Ja sytytän kämpän tuleen, kun ahdistuksissani lämmitän takkaa. NO EI!

Eniveis, kait mä teille silti ihan mielellään toivotan kaikkea hyvää ja rakkaiden ihmisten läsnäoloo ja ennen kaikkea:

♡

Kuukauden kuvasaldoa.

Maisemaa, valoilla leikkimistä ja muuta räpsimistä.

Teerenpelin oluita, piparimattolaituri ja maisemaräpsyä. Ja Myy-kalenteri.

Areenan antia, Stig ja Cheek, illan viettoo Aliaksen merkeissä ja Panimon ruokaa laatuseurassa.

Töitä kotiin, meikäläistä ja perusaamuhetki.

Erään kämppis-känni-illan saldoa. Ei pitäs käyttää kameraa sillo, oikiasti, kun ei saa mitään järkevää aikaseksi!

Ehkä mä ny pikkuhiljaa petraan tossa kamerankannossa ja lopetan puhelimella räpsimisen, koska voi paska mitä laatua mä teille tarjoan, haha! Noh, kohta tulee uus puhelin, että jospa sitte niittenki laatu vois olla parempi. Mut nyt venyttelyhetki ja si unille. Rakkain terkuin, sekä mua ikävöineille että niille ihanille, ketkä käyvät satunnaisesti kurkkimassa, Miwja

Arkeenpaluu.

Vitosen vapaat on lusittu ja tänään sain painua takasin työn ihmeelliseen maailmaan. Draivi oli ennallaan, mutta päivä oli hiljanen. Pidin harkkaritytöille arvioinnit, mikä oli mulle ihan uus juttu, siis arvioijan asemassa, harkkarina vähän liianki hyvässä muistissa! ;)

Pakkanen oli päivän aikana kivunnu kolmeenkymppiin ja töistä oli aika rapsakka kävellä. Tukka huurussa, posket jäässä ja pienimuotosella michelin-ukko-ololla varustettuna me sitten Katjan kanssa tarvottiin kotia tuo puoltoista kilometriä, joka on tuossa pakkasessa ihan liikaa!
Sikspä lyötiin kämpillä heti sauna päälle! Siinä sitten rauhassa syötiin salaatti-illallinen ja mä laittelin pannarin uuniin (pitihän nyt vanha maito hyödyntää). Oltiin ku pikkulapset Katjan kanssa, kun tuijotettiin uuninluukun läpi tota vuoristoo!! Hahah! :D

Saunan jälkeen on ollu ihana rentoilla vaan sohvalla koneen ääressä, telkkaria kattelen, glögimuki kädessä ja lautasellinen pannaria nassun eessä. Ehkä vähän turvottaa, mutta elämästä pitää nauttia. Mmmm, ruokaaaa.<3

Tunnelmointia kotona.

Kämpillä, omaa musiikkia, pari mukillista punkkuglögiä, kynttilänvaloa, haalari ja pienimuotoinen joulufiilistely. Mutta vain pieni. Koska yritän boikotoida joulun tältä vuodelta. En pääse oleen rakkaitteni kanssa, ja suoraan sanoen se ketuttaa ihan helvetisti. Mutta minkä mahtaa. Joudun silti oleen vapailla, joten täytyy yrittää keksiä jotain joulunkorviketta. Ehkä tässä jotain keksii.

 

Olo on vähä surullinen just nyt, mutta se on vaan koti-ikävää. Muuten mulla menee täällä hyvin. Tulossa on pienimuotonen kuvakollaasi näistä kuluneista viikoista tässä. En oo paljon muuta tehny ku töitä ja painanu meneen kylillä eikä kameraa vaan tuu otettua matkaan mukaan. Harmittaa. Eipä tässä normaalielämässä täällä oo mitään jännää. Sattunaisia salikäyntejä ja väh. kerran viikossa kaljotteluahan tää on. Muuten aikalailla kämpillä hengausta ja sellaista. Mäkeenkä en oo vielä päässy/jaksanu/kerinny. Vähän ehkä harmittaa, mutta kyllä kerkiää onneks vielä! Ja kunhan tässä ryhdistäytyy :) Nyt tää kaamos väsyttää hullunlailla..!!

Noh, kohta on takana 1/3 ja tiedossa reissu kotiin tammikuussa, niin onhan tässä onnellinen. Täällä on ihanaa ja tästä täytyy osata vain nauttia. Pian tää on jo ohi ja itken Tampereella, että tahdon pohjoseen. Huuh, en tahdo ees ajatella!

Noh, suhteellisen sekavaa settiä tälläkin kertaa, alkaa väsy painaan, mutta jonkinsortin painostusta on tullut, että pitäs päivittää jotain tänne. Haha, noh, palataa pia :)

Don't ever grow up!

Tänää on ollu aivan mahtava päivä! Sai nukkua pitkään ja nauttia aamupalansa ihan rauhassa. Sitte ruvettiinki valmistautuun kylille lähtöön.. Suunnitelmissa oli käppäillä Draiville hakeen auto lainaan työkaverilta ja lähteä käymään Kittilässä kirjastossa ja näinhän me tehtiin.

Ja nyt täytyy sanoa, että oikeasti, Kittilän kirjasto, parasta antia tuolla kylällä. Siellä oli mm. Sofi Oksasen uusin teos, ei tarttenu jonotella taikka palauttaa viikon päästä, ihan normilaina-ajalla sen sai. Ja kaikkia muitakin uutuuksia ja hienouksia, ihan mahtavaa! Harmi, että sinne on matkaa, nii ei pääse kovin useen käymään. Mutta kuukauden välein hirveä määrä luettavaa, eikös se sovi? :) Tällä kertaa mulla tarttu matkaan Sofi Oksasen Puhdistus ja David Nichollsin Sinä päivänä. Toivottavasti ovat hyviä!

Tultiin takasi Leville kolmen jälkeen ja käytiin vuokraamassa sukset. Oikeasti, minä vihaan hiihtämistä ja niin tuo mun kämppiksenikin. Mutta siksipä ollaan oltu varmasti niin hauska näky siellä vuokraamossa että laduilla. Hahah, mutta monien kirosanojen, naurunpyrskähdysten ja parin kaatumisen jälkeen me oltiin onnellisesti hiihetty melkeen kolme kilometriä! :D Saavutus sekin.

Hiihtämisen jälkeen tehtiin kauppareissu ja käytiin Draivilla kiusaan työkavereita, eli syömässä. Työkaveri heitti meijät kämpille, jossa sauna ootteli jo lämpösenä, kiitos toisen kämppiksen. Oli niin ihana päästä rentoutuun saunaan ja nauttiin kuumista löylyistä tämmosen aktiivisen päivän jälkeen.
Mutta vielä oli suorittamatta yks päivän suunnitelluista aktiviteeteista, eli piparkakkuoperaatio. Meijän PITI tehdä maitolaituri, kyllä te tiiätte, niitä maalla olevia punasia pikkumökkejä tienpielessä. Noh, ei tehty ei, kun rakas kämppikseni kysäs tuossa yks päivä, että "Niin me tehhää mattolaituri", johon minä tyynesti vastaan, "Joo.. EIKU EI, maitolaituri!!", mutta siitähän se ajatus sitten lähti ja täällä on ollu tänää niin aikuiset ihmiset keittiössä puuhaamassa, ettei hyvä tosikaan. Naurua on riittäny ja mielikuvista.

Tää on sitä paitti jotain, mitä mä tahdon säilyttää. Tän lapsenmielisyyden ja sen, että paskat ja inhottavat asiat voi olla maailman parasta, kun ne jakaa jonku samoinajattelevan kanssa. Niistä voi tehdä hauskoja, kun vain tahtoo. Se on asenteesta kiinni ja hups vaan, saatat saaha elämäs parhaita muistoja tuollasista! Meillä on ollut niin hauskaa tänää ja oon nauttinu niin paljon, että oikeasti, voin sanoa, että tää on ollu tähän asti paras päivä täällä. Kiitos Katja.

Mutta pitemmittä puheita kuvasaldoa tältä päivää ja sitte tää tyttö painuu untenmaille, voin kertoa, että väsyttää!

Something that I call passion.

Talvi. Ja kaamos.

PÄIVÄN PITUUS, 3H 25MIN JA VIELÄ LYHENEE.

Vapaita vietellen.

Kuinka tekeekään kaks vapaata ihmeitä ihmisen elämään. Oon kerinny vaikka mitä! Noh, ja paskat, mutta jotakin edes ja fiilis on hyvä! Keskiviikkoilta meni kämppiksen ja työkaverin kanssa meän kämpillä ja Pub Hölmölässä kaljotellen, hengaillen, höpötellen ja rentoillen. Torstaina nukutti melkeen kahteen asti, jonka jälkeen kattelin koko päivän kamerajuttuja netistä ja luin valokuvauksesta.
Mä en oo ikinä ollu näin inspiroivassa kuvausympäristössä, vaikka täällä on synkkää ja pimeetä ja harmaata ja kaikkea, mutta nyt mä tahdon vain oppia. Oppia kuvaamaan tähtiä ja revontulia ja keväällä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Nyt on myös hirveä into oppia kuvaamaan liikkuvaa kohdetta, jotta keväämmällä vois saaha siistejä otoksia rinteiltä. Onneksi tähän oon saanu kaverin mukaan, jota pääsee kuvaileen, kun tyyppi tanssii. Ja joka toivottavasti oikeasti ymmärtää mun rajalliset taidot vielä tässä vaiheessa. Äääää, vitsit, mä oon niiiiiiiiin innoissani, kukaan uskokkaa! :)
Tältä mun eilinen lähinnä silti näytti!

Noh, kuitenni, eilen illasta lähin si tyttöjen kanssa kahtoon stand uppia Ihkuun. Se oli mun eka kerta, kun nään stand uppia livenä, oli ihan mahtavaa ja tosi hauskaa. Esiintyjänä oli Anitta Ahonen, hauska ja rempsee naine, jolla oli ihan helvetin hyvät jutut! Tykkäsin, onneksi tuollasesta pääsee useemminki nauttiin.

Tänää ollaan kämppiksen kanssa oltu ahkeria ja lähettiin kävellen kylälle, eli neljän kilometrin matka, käytiin siellä salilla ja kaupassa ja hengailtiin. Hetki si tultiin kotia ja mä pääsin ruuanlaittoon. Tein täytettyjä kesäkurpitsoja, joihin tuli sinihomejuustoa, kasvissekotus ja päälle vielä parmesaanin jämät, jotka kaapista löyty. Siihen lisäksi tomaattichilipastaa ja salaattia. Kyä maistu!

Mutta joo, oikeasti elämä täällä on aika tylsää ja menee suht samalla kaavalla, mutta tämmöset pienet ilot ja rentoiluhetket vaan tekee tästä elämästä täällä ihanaa. Työt on töitä, mutta sielläkin on kivaa, oikeasti. Ihanaa vastapainoo on silti lähtiä tuonne kylälle ja rentoutua täysin! Mä vaan tykkään olla täällä, olen kun kotona. Edelleen, jään tänne. Vai jäänkö.

Onni Lapissa on...

...kirpakat pakkaspäivät

...kirkas tähtitaivas

...ihana työpaikka ja työystävät

...kotikämppä ja kämppikset

...ihka ensimmäiset täällä nähdyt revontulet

...uudet tuttavuudet ja ihanat ihmiset

...tämä koko pohjonen ja fiilis kuin olisi kotona

Taijampi jäähä tänne.

Koti-ikävä.

Siitä ei saisi puhua, sitä ei saisi potea. Mutta podempa kuitenki. Ja koti-ikävää täällä kävi lievittämässä Juuso. Oli ihana nähä ja muistaa, että kotona on jotain mikä oottaa keväällä. Mutta muistutus, että minun pitää nyt vaa elää minun tunturielämää täällä ja olla murehtimatta kotijuttuja. Mun elämä on täällä nyt ja se menee ihan ohi, jos en keskity siihen.

Kiitos vierailusta muru, oot ihana.

Cuppia, kuppia ja tutustumista tunturielämään.

Kuvaa työmatkan varrelta, kylälle elikkä töihin, 4km! ;)

Viikon aikana on kerinny tunteet heittelee laidasta laitaan tästä pienestä elämänmuutoksesta, joka jatkuu seuraavan puol vuotta. Oon itkeny ikävää ja itteni uneen, oon soitellu ja viestitelly kotia, että tahdon sinne ja on ikävä ja toisaalta on iloinnu uusista ihanista tuttavuuksista, työkavereista ja tutustunu uusiin työpaikkoihin ja päässy osaks suurta sirkusta Maailman Cupin myötä. On tää melkosta.

Töitä on tullu tehtyä nyt V'inkkarissa ja Gondoliravintoloilla. Oon siis Levi Restaurantsin kirjoilla ja niillä on täällä aikamoinen määrä rinneravintoloita. Virallinen koko kauden työpaikka mulla tulee oleen Draivi, koillisrinteillä, mutta nyt Maailman Cup-touhuissa pääsen hommaileen Gontsalle elikkä Gondoliravintoloille. Mulla on hirvee määrä työkavereita ja siitä syystä onki ollu jees tutustuu useempaan paikkaan, niin tutustuu samalla monen paikan ihmisiin. Tähä mennessä en voi sanoo työkavereista mitään muuta, kun, että vaikuttaa aika mahtavalta porukalta :)

Toissa lauantai-iltana oltiinki jo viihteellä, Areenalla kattomassa Elokuuta ja olipa melko Jallu-pitoinen ilta. Meikäläinen on tainnu olla melkosen humalassa, mutta kuulemma sitä ei kovin huomannu, onneks! :D Oli kyllä hauskaa, ei siinä mitää, loppuillasta on vaan hataria muistikuvia ja vihaan sitä, että juon liikaa. Tahtosin kovasti muistaa aina kaiken. Mutta minkä sille mahtaa, ku piti vissiin näyttää, että kyllä tämäki neiti osaa juoda eikä kuppiin sylje! :D

Jhooo, mitäs muuta. Noh, kämppä on ihan kiva, tämmönen mökkimäinen, mutta voimpa luvata sen, että mun mihinkään omaan kotiin ei enää ikinä tule mitään puunväristä taikka tumman vihreetä. Haha, tämmönen tää on. On mulla vissiin pari kuvaaki, oottakaas, mää kaivan...

NOIN! :D Si on viä yläkerta, jossa on mun ja toisen kämppiksen huone ja semmonen parveks kutsuttava pikkune tila..

Ja pieni sopeutuminen on ollu mulla ja mun omaisuudella mun omaan pikkuhuoneeseen. On meinaa metri tilaa mun 120cm sängyn vieressä ja päädyssä, sitte on yks kapone vaatekaappi ja sitte vähä tasoo. Oon sitten yrittäny ängetä vaatteeni ja kaikennäkösen ja kokosen muun omaisuuteni sinne ja sekasta ja ahasta on. Mutta parilla fiksulla säilytysjutulla sain senkin asian kuntoon. Ja sängyn alle kaikki vaan, mitä ei näkyvillä taho pitää!! :D

Voi voi, eikait tässä, eilen tuli tehtyä piiiitkä työpäivä ja viikonloppu meni muutenki kiireisesti töissä, Maailman Cup-juttujen parissa ja sellasta. Kaljaki maistuu pitkien työpäivien jälkeen ja työkavereitten seurassa viihtyy..

..loppuviimein oon siis tullu siihen ratkasuun, että minä tykkään olla täällä. Tänne alkaa sopeutuun ja alkaa pelkään jo, että aika vaan hujahtaapi ohi! Nii, ja ps. murre tarttuu.. Mut palaillaan!! :)

Talvitöppöset x 2

 

Noniin! Koskapa vietän seuraavat kuutisen kuukautta kylmässä pohjolassa, niin eiköhän oo aiheenmukaista hankkia vähä varustetta tähän talveen! Oon ostanu jo parkatakin, joka kustansi n. 70-80e, Prismasta sen mukaani nappasin, kun viä henksualen sain. Oon kyllä tyytyväinen siihe, ja toivottavasti se pitää tän tytön lämpösenä kun pahimmat pakkaset paukkuu.

Sitten on hankittu pipoo, tumppua, rukkasta, huivia jne pientä. Jotain sellasta sain myös lämmikkeeks ja läksiäislahjaks Pressosta ja oon niin onnelline, ihana saada jotain oikeesti tarpeellista!

Mutta tossa pakkailujen ohella ja tänne saavuttua tajusin, että perhana, mullahan ei todellakaan oo ku kahdet kengät täällä. Ja koska noi kelit vaihtelee, on loskaa nytte ja kohta on hirveet pakkaset ja töissäkin tulee kuljettua välistä samoilla kengillä, niin otin itteeni niskasta kiinni ja klikkailin jo hetken aikaa katteltut Sorelit (alempana kuvassa) ostoskoppaan. Aattelin samalla tilata myös talven kestävät tennarit ja kattelin aikani vaihtoehtoja.. Yhdet Adidakset oli ihanat, mutta toisella kanssa-asujalla on sellaset, niin jäi si ostamati. Sen sijaan rakastuin, ylläriylläri, Conversen talvitöppösiin! On paksumpaa ja rososempaa pohjaa ja lämmintä vuorta. Oi että, ja söpötki viä, kattookaa ny! Meinasin ottaa mustat, mutta päädyinkin noihin helmenharmaisiin ja toivottavasti ne on hyvät. Nyt vaan ootellaan pakettia saapuvaks.

Enää olis ostoslistassa laskettelukypärä ja -lasit,  ja ehkä vielä kunnon laskettelutakki, joku Burtonin taikka vastaavan. Mutta niitä kerkiää, niitä kerkiää. Niitä kun on vähä huono ruveta netistä ihan kokeilematta tilaileen, koska mun tilaukset suuntautus Saksanmaalle ja menis semihankalaks kaikki vaihdot ja palautukset jne.

Mutta, mä palaan huomenissa, taikka sunnuntaina kertoon tästä mun elämästä täällä lisää. Nyt nautin siitä, että saan olla kotona yksinäni. Tai sitten meen vieraileen naapuriin. Noh, eniveis, heippa!

2.11.2012 @ Levi

Aattelin vaan kertoa, että mä olen hengissä ja Levillä. Kohta lähden töihin. Mä olen shokissa. Noh, palataan, kuvien ja kertomusten kanssa paremmalla ajalla.

Tampere-fiilistely.